Psykologia ei auta vaan alistaa

Professori Ian Parkerin mukaan nykypsykologia on erottamaton osa kapitalistista järjestelmää

Onko kriittinen psykologia ja antipsykiatrinen liike kuollut ja kuopattu? Ainakin Ian Parkerin uusin kirja Revolution in Psychology – Alienation to Emancipation todistaa omalla esimerkillään päinvastaista.

Kirjan ydinväitteet voidaan esittää nopeasti ja yksinkertaisesti: Nykypsykologia on petturi eikä auta ihmisiä, vaan osallistuu heidän alistamiseensa.

Tässä alistamisessa on keskeisessä osassa yhteiskunnallisten ja poliittisten ongelmien psykologisointi.

Siinä ongelmat nähdään aina kunkin ihmisen mielensisäisinä. Siten kollektiivinen solidaarisuus muuttuu pelkäksi toisten ihmisten psykologisten reaktioiden seuraamiseksi.

Näin ainoaksi mahdolliseksi muutokseksi jää kunkin ihmisen yksityinen, mielensisäinen muutos.

Tämä lakkaamaton ja rajoittamaton psykologisointi alkaa jo päiväkodeissa ja kouluissa. Pienet ihmisenalut aivopestään siihen, että heillä on tietyt kyvyt ja tietyt puutteet ja heikkoudet, joiden kanssa heidän on selvittävä loppuelämänsä ja jotka siten ohjaavat heidän koko elämäänsä.

Toisin sanoen ihminen opetetaan pienestä pitäen tulkitsemaan itseään ja ympäristöään psykologisoinnin kautta.

Kaikki tämä huipentuu "positiivisuuden psykologiassa", jonka mukaan onnellisuus on eräänlainen normaalitila.

Poliittiseksi tämän rajattoman psykologisoinnin tekee se, että näin psykologiasta on tullut valtaapitävien valtansa pönkittämiseen käyttämä mielensisäinen ase. Se sopii hanskan tavoin kapitalismin nyrkkiin.

Itse asiassa koko psykologian käsite sellaisena kuin me sen tunnemme on kapitalismin tuotos, joka ei ole vain jonkinlainen kapitalismin lisä vaan oleellinen tekijä ja ehto sille, että kapitalistinen järjestelmä toimii ja säilyy.

Parker itse jakaa kirjansa tehtävän kahteen yleiseen haasteeseen.

Yhtäältä hänen tarkoituksenaan on selvittää, kuinka psykologia oppiaineena, tekniikkana ja yksityisenä kokemuksena muodostui historiallisesti.

Toisaalta hän pyrkii asettumaan kapulaksi rattaisiin ja muuntamaan psykologian joksikin muuksi kuin mitä se nyt on.

"Psykologia on itse asiassa näennäistiede, joka käyttää yleisöä hyväkseen . . . Heidän, jotka tulevat psykologian vaikutuspiiriin, ja heidän, jotka jo tukahtuvat sen sisällä, täytyy nyt tehdä jotain aivan muuta", Parker arvioi.

Niin kuluneelta kuin kirjan alaotsikko vaikuttaakin, se silti nimeää olennaisen: kyseessä on siirtymä vieraantumisesta vapautumiseen.

Parker toimii psykologian professorina Manchester Metropolitan -yliopistossa, minkä lisäksi hän käy säännöllisesti luennoimassa muissa Britannian yliopistoissa.

Syyt tälle suosiolle ovat ilmeiset: yhtäältä Parker on erittäin selkeä kirjoittaja ja luennoitsija, toisaalta hän ammentaa, ei niinkään valtavirtapsykologian harmaudesta, vaan ennen kaikkea sellaisilta nimiltä kuin Jacques Lacan ja Michel Foucault.

Psykologian lisäksi hän onkin kirjoittanut kirjan muun muassa Slavoj Žižekistä.

Parker on kirjoittanut Revolution in Psychologyn erittäin yleistajuisesti. Esimerkiksi Lacanin nimeä ei mainita edes indeksissä tai kirjallisuusluettelossa. On kuitenkin ilmeistä, että Parkerin esittämä koulupsykologian raju kritiikki virtaa usein vaikeina pidetyistä ranskalaisista lähteistä.

Parkerin laajasta lukeneisuudesta todistaa sekin kuriositeetti, että viitattuun kirjallisuuteen kuuluu myös suomalainen tutkijapari Saarni ja Gylling.

Kirjoittaja on Helsingin yliopistossa taiteentutkijana toimiva dosentti.

Ian Parker: Revolution in Psychlogy – Alienation to Emancipation. Pluto Press. 272 s.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi