Tanskan eliittisotilas potee asennevammaa

Sotapäiväkirjasta on vaikea löytää ensimmäistäkään oikeaa salaisuutta

Miten mahtaa sotasensuuri voida Pohjolassa vuonna 2009? Kysymys voi vaikuttaa odottamattomalta, mutta Tanskan tilannetta seuratessa on todettava, että kohtalaisen hyvin. Maassa on viime päivinä herättänyt kohua entisen Jægerkorps-erikoisjoukkojen sotilaan Thomas Rathsackin kirja Jæger – i krig med eliten, joka kuvaa Länsiliittouman sotilasoperaatiota ja -elämää Afganistanissa ja Irakissa.

Puolustusviranomaiset väittävät, että kirjan tiedot voivat vaarantaa tanskalaissotilaiden hengen. Puolustusvoimien komentaja Tim Sloth Jørgensen vetosi viime viikolla – poikkeuksellisesti – tiedotusvälineisiin, että ne eivät julkaisisi kirjasta otteita.

Politiken-lehti ei jäänyt odottelemaan puolustusvoimien vireille panemaa takavarikkohakemusta, vaan julkaisi viime keskiviikkona koko teoksen erillisenä liitteenä.

Valtakunnallista tai sotilaallista turvallisuusriskiä Rathsackin kirjasta on vaikea löytää, ei edes suurennuslasilla tai vilkkaalla mielikuvituksella: Rathsack ei käsittele käynnissä olevia tai tulevia operaatioita, eivätkä hänen selontekonsa itse sotatoimista vaikuta erityisen arkaluontoisilta.

Ellei operatiivisiksi salaisuuksiksi lueta talebanjoukoille tuntematonta amerikkalaisten elokuvien maailmaa, jota Rathsackin kuvaukset kulmakarvojen värjäämisestä, kasvojen meikkauksesta ja tekoparran liimailusta salaisiin tehtäviin valmistauduttaessa eittämättä muistuttaa.

Rathsackin aseiden paukutteluista ynnä muista agenttitouhuista johtuva innostus on hiukan partiopoikamaista ja hänen maailmankuvansa lähinnä 1800-luvulta. Tanskalaisia ja jotakuta ruotsalaista luonnehditaan poikkeuksetta kunnon pojiksi, jotka ovat humoristisia, asiantuntevia, älykkäitä ja tasapainoisia, kun taas afgaanit pahimmillaan ovat talebanin murhamiehiä ja parhaimmillaankin pelkkiä huonohampaisia ja varastelevia koukkunokkia.

Otaksun, että viranomaisten kiihtymyksen syy on poliittinen. Rathsackin kuvaus tanskalaissotilaiden käytöstä muunmaalaisten salaisten agenttien vartiointitehtävissä – ilman asianmukaisia poliittisia valtuuksia – saattaa muodostua vaikeaksi poliittiseksi kysymykseksi puolustusministeri Søren Gadelle, joka vielä alkuvuodesta antoi ymmärtää, että jægerkorps-joukkojen käyttö "varojen puutteessa" on ollut erittäin vähäistä.

Onkin arveltavaa, että Gade saa Rathsackin paljastusten myötä heitellä poliittisia voltteja opposition edessä – elleivät puheet uhasta valtion turvallisuutta kohtaan onnistu siirtämään huomiota toisaalle.

Rathsackilla ei vaikuta olevan suoranaisia poliittisia motiiveja, mutta kirjan viimeisestä kappaleessa on peittelemätöntä revanssihenkeä: kokemuksistaan erikoisjoukoissa ylpeä Rathsack kritisoi Tanskan sotilasviranomaisia siitä, ettei George W. Bushin jæger-joukoille luovuttamaa Presidental Unit Citation Awardia – korkeinta sotilasyksiköille myönnettävää amerikkalaista kunnianosoitusta – tuotu asianomaisten sotilaiden tietoon.

Selitystä huomiotta jättämiselle ei kirjasta löydy, mutta asia on helppo yhdistää puolustusministerin vähättelyyn tanskalaisjoukkojen käytöstä. Siten kirjalla voi olla kauaskantoisia seurauksia.

Rathsackin tapausta voi tarkastella siinä valossa, että tanskalaisviranomaiset yrittävät estää sellaisten paljastusten esiintulon, jotka voisivat sisältää nyt ajankohtaista kirjaa huomattavasti raskauttavampaa materiaalia.

Onhan Tanskassa parhaillaan oikeuskäsittelyssä tapaus, jossa tutkitaan, rikottiinko kansainvälisiä sopimuksia, kun Jægerkorps luovutti vangitsemiaan afgaaneja amerikkalaisille ilman takeita Geneven sopimuksen mukaisesta kohtelusta.

Kirjoittaja on suomenruotsalainen kirjailija ja kriitikko, joka asuu Visbyssä.

Thomas Rathsack: Jæger – i krig med eliten. Politiken. Noin 300 s.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi