Tulevaisuus on vastakohtien voimistumista

Maailman nopeutuminen saa ihmiset kaipaamaan seuraa, uskontoja ja sanomalehtiä, ennustaa Richard Watson.

Woody Allen on kertonut nähneensä tulevaisuuden. Se on kuulemma hyvin paljon kuten nykyhetki, vain pidempi. Pilaileva elokuvaohjaaja näkee tarkasti: tulevaisuutta ennakoidaan aina nykyhetkestä käsin.

Richard Watson toteaa, että kirjoittaessaan tulevaisuudesta hänen tavoitteenaan on vain tulkita uudelleen nykyisyyttä. Watson on arvostettu kirjoittaja, puhuja ja yrityskonsultti.

Hänen asiakkaitaan ovat olleet muun muassa Coca-Cola, News Limited, McDonald's ja Toyota. Hän haarukoi maailmanmenoa laajasti. Tarkastelussa ovat yhteiskunta, kulttuuri ja media siinä kuin syöminen ja juominenkin.

Usein tulevaisuuskirjoittajat keskittyvät teknologian aiheuttamaan muutokseen. Myös Watson näkee kehityksen nanoteknologioineen keskeisenä, mutta huomioi myös kehityksen takautumia. Tyyli on kiihkoton ja jutusteleva.

Futurologi Ray Kurzweil on esittänyt, että tietokone saavuttaa ihmisälyn vuoteen 2029 mennessä. Vastaväittäjät sanovat, että tietokone ei koskaan voi saavuttaa ihmistä, tämän tuntemuksia, tietoa ja kokemuksia.

Watson kysyy, onko sosiaalisen median joukkoäly jo nyt ottanut vallan päättää, mikä kulloinkin on totta. Jos kaikki maailman tietokoneet yhdistettäisiin verkkoon ja kysyttäisiin "Onko Jumalaa olemassa?", joukkoälyn tuottama vastaus voisi hyvinkin olla "Nyt on". Hän asettaa myös pohdittavaksemme, millainen vaikutus Nokialla, Applella ja Googlella on ajatteluumme ja käyttäytymiseemme.

Watson korostaa, että kehitys ei ole lineaarista. Globalisaation vastatrendi on nationalismin ja paikallisuuden vahvistuminen. Luksuksen ja halpatarjonnan erot kasvavat, olipa kyseessä tavaratuotanto, terveydenhoito tai koulutus. Myös keskiluokka saattaa supistua, kun ihmiset joko nousevat kansainväliseen eliittiin tai putoavat proletariaatin uusorjuuteen.

Watsonin mielestä informaatio sinällään ei ole enää mahtitekijä, vaan kamppailu huomiosta. Hän myös kyseenalaistaa näkemyksen, jonka mukaan tiedon lisääntyminen ja tieteen kehittyminen horjuttaisi tarvetta uskoa.

Muutos ja maailman monimutkaisuus aiheuttavat epävarmuutta, jolloin ihmiset etsivät turvaa ja lohdutusta uskonnoista. Watson ennakoi henkisen etsinnän kasvua tulevaisuudessa. Myös uskonnollinen fanatismi saattaa lisääntyä.

Vuosituhannen alun suuria trendejä ovat urbanisaatio ja yksin elävien ihmisten määrän kasvu. Vuoteen 2020 mennessä 40 prosenttia brittiläisistä kotitalouksista on yhden hengen talouksia.

Perheessä eläminenkään ei takaa vuorovaikutuksen vilkkautta. Australiassa vuonna 2005 aikuiset viettivät keskimäärin kolme tuntia päivässä tv:n ääressä. Elämänkumppanilleen he puhuivat keskimäärin 12 minuuttia päivässä. Yhdysvalloissa lapset viettävät keskimäärin 20 tuntia viikossa television ääressä. Vanhempien kanssa he rupattelevat 38 minuuttia viikossa.

Watson kuitenkin toteaa, että kun maailma nopeutuu ja verkottuu, ihmiset voivat tuntea itsensä eristäytyneiksi, mikä saa heidät hakemaan seuraa. Watson ennakoikin elävän vuorovaikutuksen kasvua, olivatpa kyseessä teatterissa käynnit, perheruokailut tai lukupiirit.

Väestön ikääntyminen tuo Watsonin mielestä mukanaan äänen nuorennusleikkaukset, muistin palauttamisen teknologiat ja kuluneiden ruumiinosien vaihdot.

Ihmiset ovat huomaamassa, että virtuaaliset kokemukset eivät useinkaan vedä vertoja fyysisille vastineilleen. Myös sanomalehden osalta Watson painottaa laatua ja fyysisen sanomalehden suosiota tulevaisuudessa.

Hän viittaa jopa mahdolliseen sanomalehden renessanssiin.

Richard Watson kuvaa kiinnostavasti kehityksen vastavuoroisuutta, keinuliikettä, jossa ääripäät voivat vahvistaa toisiaan. Globaalin pikaruoan maailmassa lähiruoan kysyntä nousee, urbanisoitumisen myötä julkisen liikenteen tarve korostuu yksityisautoilun sijaan.

Jotain myös pysyy: Ihmisen pyrkimys itsensä toteuttamiseen ja elämän tarkoituksen etsimiseen eivät Watsonin mielestä katoa.

Watson, Richard: Future files.

A brief history of the next 50 years. London, Nicholas Brealey

Publishing. 324 s.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi