Työn ilo löytyy, kun taidot paranevat

Sosiologi Richard Sennettin uusi teos vaatii perinteisten ammattitaitojen opetusta ja arvostusta

Kaksi vuotta sitten amerikkalaissosiologi Richard Sennett tarjosi kirjassaan The Culture of the New Capitalism masentavan diagnoosin työelämästä.

Kivikova kilpailu ja tarpeeton jatkuva muutos turmelevat motivaation, töissä piinaavat yksinäisyys ja epäonnistumisen pelko.

Uutuus, The Craftsman, on kaikin puolin painavampi teos ja tarjoaa synkkyydelle sympaattisen vaihtoehdon.

Osaamisen ja tekemisen ilo, jonka "kapitalismin kulttuuri" on uhannut tuhota, nousee, kunhan niin yksinäiselle puurtamiselle kuin yhteiselle tekemisellekin tehdään tilaa ja kunhan käsityön ja aivotyön yhteys palautetaan arvoonsa.

Kirja on ensimmäinen osa trilogiaa, jonka punainen lanka on taito: mitä se on, mistä se pulppuaa ja miten ihmiskunta aikojen saatossa on osannut sitä hyödyntää. Seuraavassa osassa Sennett lupaa käsitellä uskontoa ja sotaa, kolmannessa ekologista kriisiä.

Politiinen kärki osuu nyt kipeimmin opetukseen.

Avointa ja demokraattista koulutuslaitosta uhkaa jo muuallakin kuin anglosaksisissa maissa huippusuorituksiin tuijottaminen. Sennett väittää sitä vastaan toteamalla, että kuka tahansa pystyy tekemään hyvää työtä, jos motivaationa on muu kuin pelko.

Poikkeuksellisia taitureita on ollut aina.

Esimerkkinä Sennett käyttää mm. Antonio Stradivaria, jonka 300 vuotta sitten tekemät viulut ovat edelleen maailman parhaita. Kukaan ei silti tule mestariksi ponnistelematta, oli sitten kyseessä tietokoneen ohjelmoija, ammattimuusikko tai sosiologi.

Taito kehittyy ainoastaan harjoittamalla, mutta vanhanaikaisuutta pelkäävät opettajat väheksyvät toistuvaa, ajatuksen ja ruumiin liikkeen yhdistävää ja aikaa vievää harjoittamista. Niin riistetään lapsilta mahdollisuus kehittää oppimistaan, itsekritiikkiään ja luovuuttaan, Sennett väittää.

Sana craft käännetään usein käsityöksi. Craftsman olisi näin käsityöläinen, mutta Sennettin argumentti on, että käsi- ja aivotyön erottelu johtaa harhaan.

Sosiologina hän muistuttaa, että jako jyrkästi erilaisiin taipumuksiin on myös ideologinen, luokkaeroja ylläpitävä. Onhan aivotyö, spekuloinnista filosofointiin, pitkään yhdistetty paremmuuteen.

Niinpä craft-sanan suomennoksena tässä yhteydessä toimisi pikemminkin ammattitaito. Tulee mieleen, että englanniksi eri taitojen samankaltaisuutta korostaa myös vanha sana wright, tekijä, hän joka luo. Se sisältyy edelleenkin käytössä oleviin sanoihin kuten shipwright eli laivanrakentaja tai playwright, näytelmäkirjailija.

Maailmalla The Craftsman on jo saanut lukijat ja kriitikot vuolaan kiitollisiksi. Olisihan ammattitaidon katoaminen kaikille onnettomuus. Eikä pätevyyden, tekemisen ilon ja taidon puute tunnu tietenkään ainoastaan omalla työpaikalla. Sen mureneminen vaikeuttaa elämää kaikin tavoin.

Lontoo on yksi yhdysvaltalaisen Sennettin kotikaupungeista, ja hänen analyysinsä julkisen terveydenhuollon tasosta peilaa suurkaupungin arkea yleisemminkin.

Enemmistö ei pysty maksamaan maailman huippulääkäreiden tai -räätäleiden vaatimia globaaleja palkkioita, mutta ilman niitä ei työn tasokkuudesta ole takeita.

Kohtuuhintaista ammattitaitoista työtä löytää varmimmin enää vain taidelaitoksista.

Ilta illan jälkeen kiitollinen yleisö täyttääkin teatterit ja konserttisalit, joissa lisäarvoa ei voi tuottaa itsepalvelun tai pikateknologian keinoin, vaan ainoastaan ammattitaidolla.

Kirjan alkuosan taidon ja taiteen historia tuokin totuttua myönteisemmän näkökulman taiteilijamyyttiin.

Vielä Homeroksen aikaan taito ja yhteisö ymmärrettiin toisiinsa kietoutuneina, taito ja taide olivat yhtä. Sittemmin individualismi ja nerouden palvonta uhkasivat peittää luovuuden kollektiivisuuden kokonaan näkyvistä. The Craftsman muistuttaa, että taito ja jopa nerous kasvavat ainoastaan monen sukupolven yhteisestä ponnistuksesta.

Mielenkiintoinen ja lohdullinen teos sisältää myös huimia yleistyksiä, ja pitkää uraa tehneen kirjoittajansa mukaisesti se poimii viitteitä mitä erilaisimmilta aloilta. Kokonaisuus valloittaa silti. Harva muu yltää näin alkuperäiseen ja voimakkaaseen arjen analyysiin.

Richard Sennett: The Craftsman. Allen Lane (Penguin Books). 326 s.

Kirjoittaja on sosiaaliantropologi ja kaupunkisuunnittelija, joka asuu Lontoossa.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi