Valkoisemman Amerikan asialla

Konservatiivipopulisti Pat Buchanan puki hermostuksensa rajuksi tekstiksi

Yhdysvaltain tulevaisuus on synkkä. "Me emme ikinä pääse eroon rodun vankilasta. Politiikkamme on aina oleva sen myrkyttämä."

Tällainen on johtopäätös, koska vuonna 2050 Yhdysvalloissa saattaa asua sata miljoonaa latinoperäistä ihmistä. He ja mustat ovat yliedustettuna köyhien ja työläisten parissa, ja Yhdysvalloista tulee Latinalaisen Amerikan maita muistuttava valtio jyrkkine tuloeroineen.

Länsimaat marssivat kohti loppuaan, sillä ne kohtaavat kolmannen maailman ihmisten hyökyaallon, ellei rajoja suljeta. Eurooppa tallautuu arabien ja afrikkalaisten jalkoihin "muistuttaen Bosniaa ja Beirutia", Yhdysvalloista tulee "balkanisoitunut Brasilia" ja "Baabelin torni".

Näin kirjoittaa konservatiivinen populisti Pat Buchanan, joka on pyrkinyt kolme kertaa Yhdysvaltain presidentiksi, kahdesti republikaanina ja viimeksi vuonna 2000 reformipuolueen ehdokkaana.

Buchanan on viiltävä sanankäyttäjä, joka yhdistää filosofian, historian, tilastot, kyselyt, anekdootit ja mainiot sitaatit hengästyttäväksi vyörytykseksi uudessa kirjassaan State of Emergency.

Hänen sanatulvastaan syntyy populismia, jolla on ainakin potentiaalista kaikupohjaa. Kyselyt näyttävät amerikkalaisten suhtautuvan poliittista eliittiä paljon jyrkemmin siirtolaisiin.

Buchananin mielestä presidentti George W. Bush joutaisi valtakunnanoikeuteen siitä, ettei hän suojele Amerikkaa. Syyllisiä ovat myös halpatyövoimalle ahneet suuryritykset sekä armahdusta laittomille siirtolaisille vaativat viestimet, kirkot ja ammattijärjestöt.

Demokraattinen puolue haluaa hispanisoida Amerikan, koska se voi luottaa latinojen ääniin, joilla lopetetaan republikaanien valta politiikassa. Republikaanit taas pelkäävät 43 miljoonan latinoperäisen ihmisen suututtamista ja ampuvat näin itseään jalkaan.

Buchanan tekee selväksi, että hänen haaveensa on enimmäkseen valkoinen Amerikka; ei lukuisien kulttuurien sekasotku, jossa usko tähtilippuun karisee ja suuri osa ei puhu englantia.

"Me emme enää ole samojen esi-isien jälkeläisiä. Maamme eurooppalainen ydin, lähes 95 prosenttia amerikkalaisista vielä 1965, on pudonnut selkeästi alle 70 prosentin osuuteen, ja on alle puolet väestöstä vuonna 2050."

Siirtolaisuuden tueksi on esitetty taloudellisia argumentteja, kuten eläkepommin lieventäminen, mutta Buchananin mielestä "talous ei ole maa". Hän haluaisi sulkea Meksikon rajan ja antaa Yhdysvalloille uusista siirtolaisista vuosikymmenen hengähdystauon.

Buchananin mukaan latinot, afrikkalaiset ja aasialaiset siirtolaiset eivät näinä päivinä sulaudu amerikkalaiseen elämänmenoon, kuten aiemmat eurooppalaiset tulokkaat. He haluavat työtä, mutta he eivät rakasta Amerikkaa.

Ongelmana väitteelle on se, että myös eurooppalaisten siirtolaisten kohdalla pelättiin pahinta, mutta amerikkalaisia heistä tuli. Aiemmista siirtolaisaalloista ei ole tarkkaa tietoa, miten nopeaa heidän assimiloitumisensa oli.

Buchananin mielestä nyt ei puhuta vain siirtolaisten sopeutumisesta vaan siitä, että Meksikossa haaveillaan Yhdysvaltain lounaisosien takaisinvaltaamisesta. Matkalla demografiskulttuuriseen Reconquistaan media espanjankielistyy, amerikkalaisuus haurastuu ja republikaanisen puolueen itsemurha toteutuu.

Populistia ärsyttää halvaannuttava "valkoinen syyllisyys", joka Yhdysvalloissa liittyy intiaanien ja mustien kurjaan kohteluun. Hän toteaa usein, kuinka ennen vanhaan asiat olivat paremmin. "Kun vartuimme 1940- ja 50-luvuilla, meillä ei ollut jatkuvaa tarvetta pyydellä anteeksi Amerikan menneisyyttä. Me olimme ylpeitä saavutuksistamme. Afrikkalaisamerikkalaiset olivat kanssamme ylpeitä."

Amazon-verkkokirjakaupassa Buchananin kirjan on arvostellut yli 180 lukijaa, joilta hän saa keskimäärin neljä tähteä viidestä.

Sekin kertoo, että Buchananilla on kannattajansa eikä hänen kirjan muotoon saatettua pelkotilaansa voi tuosta vain ohittaa.

Patrick J. Buchanan. State of Emergency. The Third World Invasion and Conquest of America. Thomas Dunne Books. 308 s.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi