Artisti ei vain maksa vaan myös kerjää

Kauan sitten koulussa äidinkielenopettaja yritti virittää keskustelua taiteilijan tehtävästä. Kuten esimerkiksi siitä pitäisikö taiteilijan saada palkkaa yhteiskunnalta.

"Semmoinen on Venäjän meininkiä", ilmoitti eräs luokkatoverini.

Hän tarkoitti silloin olemassa ollutta Neuvostoliittoa, jossa valtio työllisti sellaisia taiteilijoita, jotka tukivat kommunistista ideologiaa työssään.

Ehkä hän tarkoitti myös sitä, että taiteilijat ovat muutenkin porukkaa, johon yhteisiä varoja ei haaskata.

Vuodenvaihteessa suomalaiset musiikin tekijät pillastuivat tuotteistamisyrittäjä Jari Parantaisen blogista, jossa tämä syytti digitaalisen kopioinnin hyvitysmaksuihin uudistusta vaatineita taiteilijoita kerjäämisestä. Parantaisen mielestä taiteilijoiden pitäisi toimia kuten muidenkin yrittäjien ja myydä yleisölle sitä mitä se haluaa.

Provosoivassa kirjoituksessa verrattiin tukea ruinaavia saamattomia taiteilijoita sitkeisiin ja nurisematta omalla rahallaan ideoitaan kehitteleviin insinööreihin.

Kirjoitus keräsi valtavasti kommentteja, joissa oli myös hyviä huomioita. Kuten taiteen ja teknologian saaman tuen mittasuhteet: Teknologian ja innovaatioiden edistämiskeskus Tekes jakoi vuonna 2009 yrityksille ja yliopistoille vajaat 600 miljoonaa euroa tukea, kun Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus Esek tuki samaan aikaan koko suomalaista musiikkialaa runsaalla kahdella miljoonalla.

Teknologia ei ole saanut runsasta tukeaan vain silkkaa sympaattisuuttaan. Alalla on vahva edunvalvontajärjestelmä ja lobbaajia, jotka eivät herätä samanlaista huomiota kuin julkisuudessa hätäänsä vuodattavat tunnetut muusikot.

Parantaisen perimmäinen väite on silti vahva: hänen mielestään musiikkia lataavat ilmaiseksi ne, joiden mielestä sillä ei ole mitään arvoa. Heitä on käytännössä mahdotonta saada maksamaan siitä millään tavalla.

Teknologian ja tuotteistamisen maailmassa ainoa arvon mittari on raha. Muita mittareita, tässä tapauksessa taiteellisia arvoja, käyttäviä pidetään todellisuudesta vieraantuneina elitisteinä, ja muun kuin parhaiten kaupaksi menevän taiteen ylläpitämistä rahanhukkana.

Keskiviikkona eduskunnan sivistysvaliokunta julkisti listan toimista, joilla valtio voisi tukea ja parantaa taiteen ja kulttuurin elinvoimaisuutta. Eduskunta siis uskoo yhä, että taiteella on muukin kuin vapaiden markkinoiden kautta rahalla mitattava arvo.

Uutistietojen mukaan suunnitelmiin ei kuulu yleinen, verovaroista kustannettava taiteilijapalkka. Sen sijaan tavoitteena on parantaa taiteilijoiden sosiaaliturvaa ja hillitä lainsäädännöllä nettipiratismin taiteilijoille aiheuttamaa ansionmenestystä.

Ei kuulosta teknologiamiehen unelmapaperilta.

Kirjoittaja on Nyt-liitteen musiikkitoimittaja.

Muualla verkossa:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi