Hyvästit vanhoille suosikeille

Kolme viikkoa sitten lehtipisteisiin ilmestyi uudistunut Suosikki-lehti. Sen kannessa oli Haloo Helsinki -yhtyeen laulusolisti Elli. Kansikuvavalinnan perusteella voisi ajatella, että mikä ihmeen uudistus, poppareitahan on ollut Suosikin kannessa 50 vuotta.

Lehteä selailemalla käy ilmi, että kanteen laitettu poppari edustaa Suosikissa enemmänkin menneisyyttä. Suomalaisen popmusiikkikulttuurin kivijalkana iät ja ajat pidetty lehti ei ole enää musiikkilehti, vaan nuorten, varsinkin nuorten naisten, yleisviikkolehti muoti- ja elämäntapajuttuineen. Vaikka ihailijakuvatkin laskettaisiin mukaan, niin musiikkijutut täyttävät Suosikin toimituksellisista sivuista enää viidenneksen.

Muutosta ei ole tehty kertaheitolla, sillä musiikkiaiheiden osuus on ollut Suosikissa laskussa jo jonkin aikaa.

Ei aikuisempi ja mieltymyksiltään krantumpi lukijakuntakaan ole enää niin kipeästi musiikkilehden tarpeessa. Melkein 30 vuotta rockin elitistejä kahden viikon välein palvellut Rumba joutui vastikään harventamaan ilmestymistahtiaan kuukausittaiseksi.

Suosikin muodonmuutos on silti uusi kouriintuntuva todiste siitä, että popmusiikilla ei ole kansan syville riveille enää sitä merkitystä, johon viimeisen 30 vuoden ajan totuttiin. Maailma, jossa nuoret kasvavat aikuisiksi rockin ja popin tahdissa ja käsittelevät tunteitaan popmusiikin kautta, oli koko lailla se sama, jossa aikuiset tekivät työkseen tehtaissa tuotteita ja valvoivat etujaan ammattiyhdistysliikkeen kautta.

Mutta aivan kuin Hakaniemessä on vielä ammattiliittojen toimitiloja, niin Suosikissakin on jotain vanhaa ja tuttua: jättijuliste lukijoiden vanhempien muinaisesta suosikkiartistista. Ei sentään enää Elviksestä, emmehän elä enää 1990-luvulla, vaan Michael Jacksonista!

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi