Joukossa musiikki paranee, yleensä

Rockfestivaalien järjestäjät ovat valittaneet tänä kesänä yleisökatoa. Viime viikonlopun Ankkarockissa jäätiin avauspäivänä puoleen huippuvuosien kävijämääristä, ja alkukesän Provinssirockissa hiljaisimpana päivänä väkeä oli kolmannes vähemmän kuin vuosi sitten.

Se kuulostaa kummalliselta, koska tallennetun musiikin markkinoiden romahduksen keskellä on uskottu, että ihmiset haluavat mieluummin elävää musiikkia.

Festivaaleillahan on elävän musiikin lisäksi kaikkea muutakin: huoletonta ryypiskelyä, naurun remakkaa, telttamajoituksen korostamaa romanttista kulkurihenkeä, uusia ihmisiä ja mahdollisesti myös jännittävää fyysisyyttä seksin ja väkivallan muodossa.

Varsinkin Pohjoismaissa festivaalielämään liittyy myös jonkinlainen luontokokemus – ainakin raitista ilmaa ja valoisia öitä.

Jos seura on hyvää, ja onnettomuuksilta vältytään, niin rockfestivaali voi olla hieno elämys.

Sellainen on kelvannut aina uusille ihmisille kohta 40 vuoden ajan. Mikä on ettei enää?

Ehkä laman takia. Laadukkaalla ohjelmistollaan maineensa luoneen Provinssirockin yleisömäärä romahti vuonna 1990 noin 30 prosenttia, eli suurin piirtein yhtä paljon kuin tänä vuonna. Vuonna 1991 väkimäärä putosi yli 40 prosenttia lisää. Sitten alkoi hidas nousu.

Lippujakin moititaan kalliiksi. Lamavuonna 1991 koko viikonlopun lippu Provinssirockiin maksoi ennakkomyynnissä 200 markkaa. Rahanarvokertoimen mukaan se vastaa nykyrahassa noin 45 euroa. Tämän vuoden Provinssiin vastaava lippu maksoi 95 euroa.

Sekin on kohtuullinen summa verrattuna kesän supertähtien konserttien hintaan. Koko viikonlopun festivaalilla näkee yleensä ainakin kolme kansainvälistä suurnimeä ja päälle kotimaan suurimmat ja nipun hyviä ykkösdivarin ulkomaisia.

Tai ehkä syy yleisön tilapäiseen kyllästymiseen onkin festivaalien ulkomaisissa pääesiintyjissä. Niiden markkinoilla kun hinnat ovat karanneet pilviin, ja keikkoja myyvät agentit yrittävät tehdä kesän festivaaliviikonlopuista mahdollisimman suuren tilin.

Kiire on kova, ja kaikki tukka putkella pitkin Eurooppaa lentävät brittiläiset ja amerikkalaiset artistit eivät ole kaikkensa antavia karitapioita, jotka lataavat täysillä sellaiseenkin keikkaan, joka on kaukana ja jonne ehditään viime tipassa soittamaan yleisölle, joka ei ehkä edes tunne artistin tuotantoa.

Tänäkin vuonna Suomen suurista rockfestivaaleista ennakkoon loppuun myytiin Joensuun Ilosaarirock. Sen valtteina ovat olleet kaunis ja tilava alue ja toimivat palvelut.

Muillakin suurilla festareilla osataan, mutta festivaalin arvokkain tuote, ilmapiiri, on kiinni pienistä asioista. Ja joskus Ilosaarirockissakin ulkomaiset pääesiintyjät ovat ihan ok.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi