Junat olivat muuttuneet

Heinolan rautatieaseman suljetussa ovessa oli kellastunut tiedote. Siinä luki: ”Henkilöliikenne Lahden ja Heinolan välisellä rataosuudella on lopetettu 26.5. 1968."

Tuskin se siellä enää on, mutta kesällä 1981 vielä oli. Silloin meitä teini-ikäisiä VR:n kesätyöntekijöitä nauratti ajatella, että joku heinolalainen saapuisi asemalle matkalaukkua kantaen ja kokisi karvaan pettymyksen huomatessaan aseman ovesta, että viimeinen juna meni 13 vuotta sitten.

Nykyiseen VR:ään verrattuna Heinolan aseman oven tiedote edusti kuitenkin aika hyvää palvelua.

Alkuviikosta halusin astua lähijunaan Helsingin päärautatieasemalla. Yritin löytää oikean junan laiturien päässä olevia näyttötauluja tähyillen.

Kello oli vähän yli kuuden alkuillasta, mutta näyttöjen selkeät viisarikellot näyttivät tasan kahtatoista.

Tauluissa luki myös, että ”näytöissä saattaa esiintyä vanhentunutta tietoa”. Se piti paikkansa, sillä taulussa lukeva juna oli mennyt jo aikaa sitten.

Laiturinäyttöjen sekoilu oli tilapäistä, mutta samaan aikaan monet kauemmas matkustavat asiakkaat tuskailivat uuden ja saman tien lamautuneen lipunmyyntijärjestelmän kanssa.

Vanhana kesärautatieläisenä uskon, että VR:n henkilökunta teki parhaansa, mutta nyt se ei riittänyt.

VR:n ongelmista tulee väkisinkin mieleen, että samaan aikaan toisaalla toinen valtionyhtiö Itella haluaa lakkauttaa jopa sellaisia asiamiesposteja, joiden hoitajat eivät halua korvausta työstään ja ehdottaa vakavissaan, että kauempana asuvien posti avattaisiin, skannattaisiin ja lähetettäisiin vastaanottajalle sähköpostin liitetiedostona.

Valtionyhtiöillä on varmasti tiukat tulostavoitteet ja valtavat paineet kulujen leikkaukseen. Missäpä ei olisi.

Kemiralle on tiukka paikka pärjätä nykyisillä lannoitemarkkinoilla, ja Patria joutuu miettimään tarkkaan minkä maan armeijalle saa kranaatinheittimensä kaupaksi.

VR ja Itella ovat kuitenkin jokamiehen arkipäivään kuuluvia valtionyhtiöitä. En tarvitse kahta tonnia salpietaria enkä panssariajoneuvoa.

Haluan, että posti toimittaa kirjeen fyysisesti ja avaamattomana perille huomiseksi samalla postimerkillä, meni se sitten Töölöön tai Sevettijärvelle.

Haluan myös, että pääsen mukavasti suoraan kaupungin keskustasta kaupungin keskustaan junalla, myös talvipakkasella.

Se onnistui 1800-luvullakin.

Jos tämä kaikki käy kalliiksi, niin kai sitten on pakko maksaa vähän lisää, mutta en halua enää ”palvelun tehostamiseksi” nimitettyjä palvelun huononnuksia.

En pitänyt suurena ongelmana sitä, että en saanut halvempaa lippua, vaikka olisin päättänyt, että ensi huhtikuun neljästoista menen Tampereelle kolmen junalla. Pidin VR:n vanhasta lipunmyyntipalvelusta.

Haluan, että valtionyhtiö palvelee minua luotettavasti ja kansalaisten tasa-arvoa kunnioittaen, koska valtion muodostavat minä ja kaikki muut kansalaiset.

Kirjoittaja on Nyt-liitteen musiikkitoimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi