Kummallinen kuulapää

X-Factorista piti tulla kaupallisen television suuri hitti täksi kevääksi. Piti tulla uusia loistavia laulajia, jännitystä ja sutinaa ja tietysti valtavasti katsojia.

Saatiinkin Idolsia hidastempoisempi show, jossa näyttää olevan vähemmän ehdokkaita ja vielä vähemmän hyviä ehdokkaita. Liian usein niiden sijasta näytetään tuomareita, jotka ovat menossa kahville, kahvilla tai tulossa kahvilta. Katsojamäärät ovat jääneet syystäkin odotettua pienemmiksi.

Kaiken lisäksi yhtä tuomaria, radiojuontaja Renne Korppilaa, uhkaa potkut tuomarin hommista, koska häntä epäillään uusnatsiksi.

Tai – kuten iltapäivälehden uutisessa muotoiltiin – Korppila ”paljastui skinheadiksi”.

Jumatsukka, niinpäs paljastuikin! Ilmeisesti tuotantoyhtiö ajatteli, että kaljupäinen, bodattu, tatuoitu ja Fred Perry -paitoja käyttävä kotikylmiön kokoinen nuorimies on jonkinlainen hippi.

On totta, että skinheadien rockbändit eivät ole yhtä tunnettuja ja menestyneitä kuin Lauri Tähkä, mutta Korppilan ja hänen oi!-tyyliä edustavan punkyhtyeensä kulttuuristen koordinaattien selvittäminen ei vaadi vuosien korkeakouluopintoja. Pari klikkausta verkossa riittää.

On myös totta, että skinhead-kulttuuri on maallikon näkökulmasta melko kummallinen ja ristiriitainen, mutta niin on sosiaalidemokratiakin.

Korppila on pahastunut esitetyistä syytöksistä, vaikka hänen yhtyeensä keikkavideolla olikin yleisön joukossa natsitervehdyksiä esittäviä skinejä. Korppilan antirasistisuuden kannalta se on kiusallista, mutta sellainen on skinhead-kulttuurissa mahdollista, kysehän on melko kummallisesta ja ristiriitaisesta kulttuurista.

Osa skinheadeista on vasemmistolaisia, osa rasismin vastustajia, osa äärioikeistolaisia rasisteja, ja osan mielestä sekä rasistiset sekä antirasistiset skinhead-ryhmät ovat naurettavia, koska skinheadin hommiin kuuluu perinteisesti vain jalkapallon katselu, oi!-punkin kuuntelu, kaljan juonti ja muu äijäily. X-Factorissa Korppila ei ole herättänyt pahennusta juuri muulla kuin kuolaamalla kauniiden naiskilpailijoiden perään.

Uusnatsikohu on silti paljastanut, että jatkuvia ärsyttäjiä ilmoille kaivava televisiotuotanto kaivaa myös verta nenästään.

Ärsyttäjän tuntomerkeiksi ei ole enää aikoihin riittänyt kiroilu tai oudon väriset hiukset. Kynnys nousee, ja aggressiivisen näköinen skinhead herättää pelkoa, epäluuloa ja uteliaisuutta, kuin myös ihailua.

Nyt, kun skinhead ei ollutkaan viharyhmiin kuuluva väkivaltarikollinen, on vain ajan kysymys, milloin joku alkaa miettiä mistä saadaan uuteen ohjelmaan yleisö- ja lööppimagneetiksi jännittävämpi hahmo, jolla voi olla pahoinpitelytuomioitakin, koska, hei kamoon, kaikkihan me välillä töppäillään.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi