Laitojen kautta eteenpäin

Suomalaiset ovat saavuttaneet paljon mahdottomaksi luultuja asioita: euroviisuvoiton, kaksi jääkiekon MM-kultaa ja lukuisia kärkisijoja maailman poplistoilla.

Viimemainituista alkaa olla aika monta vuotta. Toistaiseksi tuorein suomalaisen yhtyeen ulkomailla saama ykkössija taisi tulla The Rasmuksen Hide from the Sun -albumille syksyllä 2005 Meksikossa. Sunrise Avenue on kiivennyt viime vuosina top teniin saksankielisessä Euroopassa.

Levymyyntilistojen merkitys popmenestyksen mittarina on toki laskenut, mutta ei niille vieläkään tuurilla tuntemattomana pääse.

Suomalaisen popin ja rockin uudet menestykset näyttävät tulevan taas marginaaleista.

Eikä siinä mitään, sillä marginaalitkin ovat nykyään vähän muuta kuin ennen.

Jääräpäistä ja haastavaa vaihtoehtorockia soittavan artistin ei ole enää pakko kituuttaa vuodesta toiseen pakettiautossa palellen pitkin Euroopan pikkuklubeja päivätyöllä tienaamillaan rahoilla.

Takavuosien listatähtien ja myös leveässä metallimarginaalissa pärjäävien suomalaisbändien menestys on synnyttänyt Suomeen pienen, mutta tehokkaan vientijärjestelmän uuden polven ammattilaisineen. Nykyajan suomalaiset musiikkiviejät tuntevat kohdeyleisönsä ja käyttävät vähät rahansa viisaasti.

Se on ollut helppo huomata tänä keväänä suurilla pohjoismaisilla musiikkifestivaaleilla, Norjan By:Larmissa ja Tanskan Spotissa.

Pari viikkoa sitten Århusissa järjestetyn Spotin päätösiltana, kymmenien tanskalaisten, norjalaisten ja ruotsalaisten folkpop-esitysten jälkeen oli puhdistavaa kuulla väkevää ja ehdotonta suomalaista vaihtoehtorockia, ensin K-X-P:tä ja perään sukupolvea nuorempaa Siinaita. Kumpaakaan tuskin nähdään poplistoilla, mutta kumpikin tekee määrätietoisesti musiikkia, jollaisella on kysyntää kaikkialla missä ihmiset haluavat musiikista vilpittömiä ja vahvoja elämyksiä.

Samalla oli helppo tajuta, kuinka kirjavaa "vaihtoehtoinen" rock on, ihan vain Pohjolassakin. Spotin kaltaiseen uusien artistien foorumiin mahtuu kansainvälisesti potentiaalisina tulokkaina niin kotimaassakin vielä huonosti tunnettu kuopiolainen indieyhtye Neufvoin kuin suurille estradeille hiotun shown esittänyt tanskalainen Oh Land, jota brittiläiset musiikkilehdet esittelevät jo sivun kokoisin kuvin uutena Björkinä.

Suomessa ei ole tarjota jo valmiiksi suurella budjetilla kypsytettyä uutta Björkiä, mutta tyhmää olisi vaipua muistelemaan menneitä.

Pitemmäksi aikaa huipulle tarttuvia kansainvälisiä listatähtiä syntyy yhä harvemmin, ja suurilla stadioneilla soittavien rockbändien ajan uskotaan loppuvan sitten kun viimeiset Coldplayt ja Foo Fightersit ovat kuluttaneet akkunsa loppuun. Tila täyttyy pienempien kohdeyleisöjen suosikeista, ja sinne mahtuu entistä helpommin myös omaan, erilaiseen musiikilliseen linjaansa uskova suomalaisartisti.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi