Tulevaisuus kädessä

Kädessäni on sinertävää valoa hehkuva pieni litteä esine. Lapsena en olisi todennäköisesti osannut kuvitella koskaan piteleväni sellaista.

Paikallisen puhelinyhdistyksen "Tulevaisuuden puhelin" -piirustuskilpailussa 70-luvulla luonnostelin television kokoisen näköpuhelimen.

Nyt kädessäni olevan litteän esineen näytöllä on lähiseudun kartta ja siinä hitaasti eteenpäin nytkähtelevä lentokoneen kuva. Menen pihalle ja kuulen taivaalta jyrinää, joka etenee pääni yli samaan tahtiin kuin näytöllä liikkuva lentokone.

Painan sormellani koneen kuvaa, ja ruudulle ilmestyvä tieto kertoo, että taivaalla jyrisee Lufthansan suuri Airbus-kone, joka on matkalla Münchenistä Tokioon.

Näytöllä on muitakin koneita. Kööpenhaminasta lähtenyt SAS:n kone kulkee 10900 metriä yläpuolellani kohti Pekingiä, ja jo korkeutta laskeva Finnair näyttää tuovan maksukykyisiä asiakkaita Rovaniemeltä Helsinkiin.

Sama litteä älypuhelin on kourassani istuessani HKL:n raitiolinja 9:n vaunussa. Olen avannut puhelimessa sovellutuksen, jolla voin kuunnella radiota internetin kautta.

Porthaninkadun mäessä lähetys alkaa pätkiä. Vaihdan puhelimeni datayhteyden 3G-verkosta liikennelaitoksen ystävällisesti ilmaiseksi tarjoamaan langattomaan wlan-yhteyteen, kunnes tajuan, että raitiovaunu saa verkkoyhteytensä samasta 3G:stä, josta juuri poistuin.

Huonoa signaalia jatkuu Suomen tiheimmin asuttujen seutujen läpi Kaisaniemenkadulle asti, kunnes muistan, että laukussani olisi ollut myös 1930-luvulla keksittyä ja luotettavaksi havaittua FM-tekniikkaa käyttävä radiovastaanotin.

Työmatkalla Ranskassa 3G-tekniikkaa käyttävä datayhteys sen sijaan toimii hienosti, ja näppäilen älypuhelimen karttahakuun osoitteen, johon pitäisi kohta ehtiä.

Sinertävää valoa hehkuvalle näytölle ilmestyy kartta, joka näyttää olinpaikkani ja haluamani päämäärän. Kun siirrän karttaa uuteen näkymään sormella kevyesti pyyhkäisten, ruudulle ilmestyy viesti, joka kertoo, että ulkomaan datasiirtosaldoni on juuri ylittynyt.

Otan taskustani ruttuisen paperin, johon olen tulostanut kartan päämäärästäni, ja jatkan töitäni.

Iltamyöhällä huomaan, että hotellihuoneeseen on päässyt hyttysiä. Kytken päälle älypuhelimen hyttyskarkoitinsovellutuksen. Valitsen karkotustaajudeksi 14 kilohertsiä.

Herään aamulla täynnä kutisevia paukamia, mutta ehdin lentokentälle ajoissa, koska sinertävää valoa hehkuvan litteän älypuhelimeni herätyskello toimii luotettavasti.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi