Viileyden vaikeudesta

Uusi Laulu ja sen seuraaja Aloha! olivat omalaatuisia aikakauslehtiä, joita julkaistiin 25–30 vuotta sitten. Niitä tehtiin pienellä budjetilla, mutta suurella innolla. Jutuissa oli epätavallisia näkökulmia, absurdia huumoria, räävittömyyttä ja sarkasmia, kuin myös käsittämätöntä jaarittelua ja sekoilua ja joskus myös lähes perinteistä journalismia.

Uuden Laulun ja Alohan vaikutteet näkyvät suomalaisessa kulttuuri- ja viihdejournalismissa yhä.

Lehtien jutuista koottu kirja julkaistiin hiljattain. Se muistutti mieleen, että Uuden Laulun keksintöä ei ollut ainoastaan 1980-luvun alussa täysin utopistiselta tuntunut Keskiolut R-kioskeihin -kampanja, vaan myös useasti siteerattu iskulause "tyyli on köyhän perusoikeus".

Se on yhä erinomainen suomenkielinen tulkinta englanninkielisestä termistä "cool". Harva käsite on näet kokenut yhtä voimakasta inflaatiota kuin "cool".

Alun perin cooliutta on nähty vanhoissa filmitähdissä. Humphrey Bogartia pidettiin coolina, vaikka oikeasti sitä oli hänen roolihahmonsa, nukkavieru yksitysetsivä Philip Marlowe.

Rocktähdetkin olivat cooleja, ainakin silloin, kun heitä vieroksuttiin ja vihattiin valtavirran viihteessä. Gene Vincent oli cool, samoin Nina Simone, Fela Kuti ja The Clashin Paul Simonon. Ja tietysti vaitonaiset jazztähdet, kuten John Coltrane ja Miles Davis.

Coolin maineen saikin helposti olemalla hiljaa ja näyttämällä hyvältä, mutta todella coolit kykenivät myös puhumaan nokkelasti ja viisaasti, isiensä ja äitiensä fraaseja toistamatta.

Kun coolista tuli mielikuvamainonnan yleistyökalu, niin kaikki coolina pidetty lakkasi olemasta coolia, koska vain aniharva kykenee olemaan samanaikaisesti älykäs, tinkimätön, oikeamielinen ja jollakin tavalla seksikäs, sekä pukeutumaan muodista riippumatta tyylikkäästi ja kuuntelemaan vain loistavaa musiikkia.

Siitä huolimatta aivan liian monet luulivat siihen pystyvänsä.

"Coolin" ohella hyveinä on ryhdytty sittemmin pitämään myös "rock-henkisyyttä" ja "asennetta". Nämä markkinapuheeseen kuuluvat termit tarkoittavat yleensä katteetonta itseluottamusta ja suunpieksäntään verhottua laiskuutta ja tyhmyyttä, joissakin yhteyksissä myös suostumusta tehdä enemmän työtä pienemmällä palkalla kuin muut.

Valheellisen coolissa maailmassamme on silti mahdollista nähdä joskus aidosti cooleja ihmisiä, jotka kantavat itsensä tyynenä ja ryhdikkäänä.

Heitä kadehtivat nekin, jotka ovat saaneet rahaa, nopean auton, johtavan aseman tai tv-julkisuutta, koska aitoa cooliutta ei voi saada ostamalla, myymällä eikä neuvottelemalla.

Siksi se on erityisesti köyhän perusoikeus.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi