Nukkuminen on ylimainostettua

Nyt sen myönnän. En ole koskaan ollut, enkä koskaan tule olemaan niitä ihmisiä, jotka nukkuvat hyvin yönsä illasta aamuun. Lapsena en ollut asiasta moksiskaan. Jos ei uni tullut silmään, mietti ajatuksia. Olen itse asiassa aina nauttinut siitä tunnin parin hetkestä sängyssä ennen nukahtamista, jolloin voi vain pötkötellä silmät kiinni ja unelmoida. Harvoin sitä on aikaa päivällä nähdä päiväunia.

Oikeastaan aloin tehdä nukahtamisvaikeuksistani ongelman vasta sitten, kun olin töistäni väsynyt ja stressaantunut. Kuvittelin, että olisin pirteämpi ja energisempi ja parempi ja reippaampi, jos nukkuisin kahdeksan tuntia yössä hyvälaatuista unta. Sellaistahan pidetään tavoitteena ja kaikkea muuta unihäiriönä.

Käsittääkseni varsin suuri osa suomalaisista on unihäiriöisiä. Miksei sitä pidetä normina, että uni ei aina tule silmään silloin kun toivoisin ja että on ihan ok herätä suden hetkenä valvomaan ja nukahtaa uudestaan vasta sitten, kun herätyskello kohta jo soi.

Koska siis jossain vaiheessa keksin, että minulla on uniongelma, hankin nukahtamislääkkeitä. Kuljetan niitä edelleenkin aina lompakossani, vaikka varsin harvoin käytän. Se jo auttaa, että tiedän voivani turvautua niihin tarvittaessa.

Eniten on kuitenkin auttanut se, että olen korjannut asennettani. Murheita vähensi jo yksi tuttu lääkäri joka parahti, että nukahtamislääkkeiden syöminen on ihan järkevää, kun koko elämä muutenkin on ihan luonnotonta. Emme saa herätäkään silloin kun se olisi luontevaa, joten miten voi olettaa kaikkien pystyvän nukahtamaan epäluontevaan aikaan luonnollisesti, tuosta noin vain.

Mutta varsinainen asennemuutos oli se, etten enää pidä univajetta ongelmana ja unihäiriöitäni sairautena. Samalla tavalla aikoinaan paransin itseni toistuvista pääkivuistani. Kun niitä koko ajan tulee ja menee, miksi murehtia asiaa. Jokainen päänsärky loppuu aikanaan, jossain vaiheessa ihminen hetken nukkuu. On toki niitä, jotka eivät vain kerta kaikkiaan nuku. Mutta ei siitäkään välttämättä koskaan parane. Jotenkin vain pitää oppia suhtautumaan asiaan.

Yhdelle miehelle, joka ei koskaan vaivu syvään uneen oli lääkäri vain pyöritellyt päätään, ettei tuollaisia ihmisiä ole. Nukkumattoman ihmisen pitäisi virallisen tiedon mukaan olla kuin känninen.

Ongelmaa korostavien mielestä uniongelmat kertovat aina jostain mielenterveysongelmasta. Minä olen elämässäni ollut moneen otteeseen onnellinen ja tasapainoinen, enkä silti ole nukkunut hyvin.

Silloin vasta tekeekin mieli valvoa, koska elämä on hauskaa. Unet taas saattavat olla ihan mitä sattuu. Painajaiset ovat oma lukunsa. Kun niitä on nähnyt, seuraavana iltana pelottaa nukahtaa. Mutta minä näen usein ihan puhtaasti tylsiä unia. Siis että aamulla tulee sellainen olo, että miten minä voin olla näin ilmeinen ja lattea ihminen, kun unet ovat niin helposti tulkittavia. Kunpa joku keksisi sellaiset unilääkkeet, joiden avulla näkisi aina märkiä unia!

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi