Oma juttu

Ehkä poliittisten harrastusteni ansiosta saan lievää vakavampia allergiakohtauksia ihmisistä, jotka kuvittelevat, että juuri heidän juttunsa on ainoa tärkeä juttu ja kaikkien muiden pitäisi vain tajuta se.

Politiikan maailmassa pyörii paljon ihmisiä, niin sisä- kuin ulkoradallakin, jotka kuvittelevat että maailma parantuisi, jos kaikki vain olisivat samanlaisia kuin he.

Siitä pykälää hullumpi, mutta ei lainkaan harvinainen ihmistyyppi on se, joka luulee olevansa ainoa joka tajuaa, mikä on todella tärkeää ja kukaan muu ei puhu tai ajattele samalla tavalla.

Silloin maailma saattaa näyttää salaliitolta.

Tämä varmuus kultajyvän löytämisestä ei liity ainoastaan johonkin poliittiseen asiakokonaisuuteen, kuten sukupuolten väliseen tasa-arvoon, ilmastopolitiikkaan tai maataloustukiaisiin, vaan myös politiikkaan sinänsä. Moni luulee, että kaikkien ajattelevien ja tuntevien ihmisten pitäisi vain liittyä puolueisiin.

Ei se niin mene. Moni ei vain viihdy siinä maailmassa. En minäkään käy fetissiklubeilla ja tunnen ulkopuolisuutta useimmissa urheilutapahtumissa. Toiset käyttävät töiden ja pakollisten menojen päälle jäävän elämän vaikkapa ruokavalionsa korjaamiseen ja se tuntuu paljon tärkeämmältä kuin kokoomuksen viimeisin gallupkannatus.

Mutta ihan yhtä lailla näissä ruokavalioihmisissä on niitä, jotka tarjoavat omaa elämäntapaansa ja ajattelumalliaan ainoana oikeana.

On se hienoa, jos joku on saanut helpotusta, huojennusta ja onnistumisen kokemuksia siirryttyään ayurvediseen ruokavalioon tai takaisin punaiseen maitoon. Ällös kuitenkaan väittäkö, että kaikkien muiden pitäisi tehdä samoin. Kaikkia ei vain kiinnosta ja joku voi olla ihan perustellusti toista mieltä.

Olen monesta eri syystä aika huono poliitikko, mutta yksi on kyllä se, etten jaksa vängätä omassa uskossaan olevien tyyppien kanssa. Kohautan vain olkapäitäni ja sanon, että sen kuin äänestää rätkäytetään. En jaksa toivoa, että väittelyn kautta voisin muuttaa toisen ihmisen varmaa toista mielipidettä omakseni. En ole riittävän varma siitä, että juuri minulla on kultajyvä, vaan olen jotenkin oppinut ymmärtämään, että toisenkin pointissa voi olla itua.

Koeteltu tutkimustieto puhuu kuitenkin minua vastaan. Jos jotakin olemme Pohjois-Karjala -projektista oppineet niin sen, että valistuksella voidaan vaikuttaa ihmisten ruokavalioon. Ilmeisesti vänkääminen kannattaa ja siksi ihmiset sitä niin sitkeästi jatkavat.

On sitten ystäväsi hurahtanut liikuntaan, uuteen ruokavalioon, politiikkaan, uskontoon tai lapsiinsa, kannattaa pitää päänsä ja toista dissaamatta sanoa enintään, että ”pidä toi” ja jatkaa elämäänsä kuten ennenkin.

Hurahtaneelle on aika turha kovin pitkästi selittää, ettei itse ole kiinnostunut. Hurahtanut vain jatkaisi käännytystyötään.

Kirjoittaja, YTM, on tamperelainen vapaa kirjoittaja ja vihreä feministi, joka on aiemmin työskennellyt politiikan tutkijana ja poliitikkona.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi