Seksimaku saa muuttua

Ihmettelen aina niiden viisikymppisten varmuutta, jotka kertovat nyt viimein todella löytäneensä itsensä.

Esimerkiksi seksin suhteen moni nainen kertoo vasta menopaussi-iässä tunnistaneensa omat tarpeensa, hyväksyvänsä itsensä ja sen takia vasta kunnolla nauttivansa seksistä. Samaan aikaan joissakin seksikyselyissä nuoret naiset kertovat olevansa varttuneempia naisia tyytyväisempiä seksielämäänsä.

Voiko olla niin, että maku vain muuttuu vuosien varrella? Ihmiselle tulee erilaisia vaiheita. Tulee kausia, jolloin lukee paljon kirjoja, kausia, jolloin ei jaksa lukea ollenkaan. Pitääkö silloin päättää, kumpi on ihmiselle oikeampi elämäntapa? Tulee kausia, jolloin harrastaa itämaista tanssia, kausia jolloin jotain muuta.

Onko väistämättä valittava, kumpi oli aidompi minän ilmentymistapa? Miksi seksin suhteen pitäisi aina haluta samaa?

Lapsena ihmiset yleensä toteuttavat seksuaalisuuttaan lähinnä itsetyydytyksen kautta. Se on varmasti se paras tapa. Teininä seksissä tärkeintä on se, että sitä ylipäänsä on.

On ainutlaatuisen hienoa päästä opettelemaan kokonaan uusi maailma, kokeilla asioita ensimmäistä kertaa. Siinä on varmasti kaikenlaista kutkuttavan hauskaa, jota ei enää edes muutaman vuosikymmenen jälkeen muista, kun alaston toinen ihminen on jo aika paljon arkisempi asia.

Viisikymppisenä ihmisellä on todennäköisesti takanaan reilut kolmekymmentä vuotta seksielämää. Siihen on varmasti mahtunut monta hyvää hetkeä, vaikka ei olisikaan saanut emätinorgasmia. Mutta mikä tärkeintä, seksielämä voi jatkua vielä toiset reilut kolmekymmentä vuotta.

Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi lukita seksuaalisuutensa puolessa välissä tarinaa ja sanoa, että nyt olen sen löytänyt, uusia asioita ja mieltymyksiä ei tarvitse enää etsiä ja oppia? Mistä tulee se varmuus siitä, ettei ihminen enää muutu elämän liukkailla?

Nimittäin jos menneen perusteella ennustaa tulevaa, ihminen joka on kyennyt muuttumaan nelikymppisestä viisikymppiseksi, kykenee myös muuttumaan viisikymppisestä kuusikymppiseksi.

On vaikea omalta kohdaltaan kuvitella, millaista seksiä harrastaisi jos olisi viisikymmentä kiloa lihavampi tai viisikymmentä vuotta vanhempi. On vaikea kuvitella, miten seksuaalisuuttaan toteuttaisi, jos oma terveys heikkenisi olennaisesti tai oma kumppani vammautuisi. Elämässähän voi sattua kaikenlaista.

Siitä olen vakuuttunut, että tilanteessa kuin tilanteessa joku miellyttävä tapa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan varmasti löytyy, jos vain antaa itselleen mahdollisuuden.

Yksityiselämässään ihminen saa kääntää takkiaan niin monta kertaa kuin sielu sietää. Saa vaihtaa musiikkimakuaan, pukeutumistyyliään, lempikahvilaansa ja lempiasentoaan.

Minusta ei edes kannata yrittää päättää, että tällainen ihminen minä olen ja tällaisesta tykkään. Aina kannattaa suhtautua uteliaasti mahdollisuuteen muuttua. Sillä tavalla elämä on hauskempaa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi