Siivoaminen on pinnallista

Ihmiset tekevät niin paljon kotitöitä, että se on jo laskettava harrastukseksi. Klassikkositaatissa Helene Schjerfbeck kertoo tekevänsä kuusi tuntia päivässä kotitöitä, joista Te ette tiedä mitään. En minäkään.

Taiteilijan kunniaksi on sanottava, että hänen aikanaan nykyisiä arkea helpottavia kodinkoneita ei ollut ja sosiaalinen pakkopaita oli tiukempi. Nykyään ihmisillä on oikeasti vapaus hoitaa kotinsa juuri niin kuin tykkäävät. Kukaan ei pakota pyyhkimään leivänmuruja joka päivä tai petaamaan sänkynsä.

Jos joku haluaa kuluttaa aikaansa johonkin turhanpäiväiseen ja tylsään toimeen, siitä vaan, mutta pakko ei ole.

Siivoushullut ovat vain siitä outo ihmislaji, että heidän neuroottisuutensa on sosiaalisesti hyväksyttyä sorttia. Jos minä jumppaan kymmenen kertaa viikossa, addiktiolleni irvaillaan, mutta jos joku tekee kotitöitä kymmenen tuntia viikossa, sitä pidetään ihan normaalina.

Siivoushullut myös luulevat, että heillä on oikeus asettaa muille siivousnormit. Miksi aina pariskunnasta se kontrollifriikimpi saisi määritellä perheen siivousstandardin?

Jos ei kestä lainkaan sotkua ja pölyä, siivotkoon itse. Minusta on epäreilua nalkuttaa ja patistaa toista tekemään sellaisia siivoustöitä, joita toinen ei lainkaan pidä tarpeellisena. Ymmärrän toki, että yhteiselo on kompromissi. Elämänkumppanini toiveesta elän siivommin kuin ennen. Vastineeksi hän on joutunut oppimaan sotkunsietoa.

Kun elin ilman miehen valvovaa silmää, on myönnettävä sekasotkun kasvaneen joskus sellaiseen mittakaavan, että itsekin jo ahdistuin. Silloin asetuin makaamaan selälleni sängylle ja katselin kattoa. Se oli aina siisti. Tällainen lepohetki virkisti mieltä ja kehoa pienemmällä vaivalla, kuin siivoaminen.

Edelleenkin jääkaappini ovessa on magneetti, joka muistuttaa siistin kodin olevan merkki hukkaan heitetystä elämästä. Ihmiset saavat toki tehdä hauskoja asioita niin paljon kuin ehtivät. Jos joku oikein nauttii siivoamisesta, siinähän luuttuaa päivät pitkät. Itse pidän toisia harrastuksia hauskempina ja kehittävämpinä.

En myöskään osaa ohittaa ajatusta, miten paljon naisihmisten positiivista energiaa menee hukkaan turhanpäiväisten asioiden äärellä. Jos meikkaa ja laittaa hiuksensa joka ikinen päivä, elämän mittaan näihin toimiin kuluu hurjia määriä aikaa.

Sama juttu kodinsiivouksessa, joka on aivan yhtä pinnallista ja ulkokultaista. Jokin pieni arkinen toimi kuten sängynpetaaminen ei toki yksinään kuluta montaa minuuttia. Mutta jos laskee, montako tuntia ja päivää elämästä menee yhteensä tähän tarpeettomaan suoritukseen, voisi jo miettiä, voisiko rajallisen elämänsä käyttää paremmin.

Minä kannatan sitä, että pakolliset hommat hoidetaan, mutta muuten eletään kuin Ellun kanat.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi