Abiturienteille kurssi jatko-opiskelusta

 Tänäkin keväänä yli 30 000 lukiolaista on saanut lähes 12 vuotta kestäneen koulu-urakkansa suoritettua. Olo on toisaalta helpottunut, osin haikeakin tutun ympäristön ja kaveripiirin muuttuessa vähitellen joksikin uudeksi.

Se voi olla myös jopa ahdistava, kun heti stressaavan koulujakson jälkeen pitäisi pystyä päättämään, mitä elämässä haluaisi tehdä tai ainakin mitä opiskella tulevaa työelämää varten.

Nuorta ei saa elämänsä yhden tärkeimmän päätöksen valmistelussa ja tekemisessä koulun tai vanhempien taholta jättää yksin. Koulun tulisi jatkua vielä yhdellä ehkä tärkeimmistä kursseista: miten tästä eteenpäin.

Abiturientit saavat etelänmatkaesitteisiin verrattavia toinen toistaan upeampia rekrytointiesitteitä eri oppilaitoksilta ja valmennuskursseja tarjoavilta tahoilta.

Tilastot kertovat, että joka kymmenes tai jopa sadas hakija on päässyt jollekin alalle opiskelemaan. Totuus on kuitenkin toinen. Jos ottaa huomioon ensisijaiset ja sitten ihan lopullisen valinnan tekevät, käytännössä joka kymmenennen sijasta pääseekin joka toinen ja joka sadannen sijasta joka kymmenes.

Tilastollisesti hakijoita on noin 70 000, mutta todellisuudessa heistä ehkä kolmannes on tämän kevään ylioppilaita, joita hakusysteemi suosii. Tilanne ei siis ole niin vaikea kuin se ensisilmäyksellä näyttäisi. Täytyy vain osata hakea lukiosuoritukseen nähden strategisesti oikein.

Lukioiden koulutusprofiili ja jatko-opiskelupaikkojen kysyntä eivät korjausyrityksistä huolimatta edelleenkään vastaa toisiaan. Meillä on toisaalta oppilaspula matemaattis-luonnontieteellisen alan ylioppilaista ja toisaalta ylitarjontaa humanistisiin aiheisiin keskittyneistä ylioppilaista.

Lukioiden tulisi järjestää heti yo-kirjoitusten jälkeen yhden kahden viikon pituinen opintojakso, jossa käytäisiin läpi jatkokoulutusvaihtoehdot. Tässä vaiheessa on jo tiedossa lukiotodistuksen arvosanat sekä melko tarkka tieto ylioppilaskirjoituksissa menestymisestä. Näin ollen voi aika realistisesti katsoa, millaisiin opiskelupaikkoihin on mahdollista päästä.

Tässä vaiheessa nuori tarvitsee strategisia neuvoja. Ehkä koulun ja kotien viimeinen vanhempien, oppilaiden ja opettajan välinen palaveri voisi sijoittua myös tähän jaksoon.

Asia kiinnostaa varmasti myös lasten vanhempia ja he haluaisivat myös auttaa asiassa, mutta heillä ei ole välttämättä ilman koulun apua riittävästi tietoa eri vaihtoehdoista.

Opintojakso helpottaisi abiturientteja löytämään jatko-opiskeluväylän ja turhat välivuodet ja vääristä valinnoista aiheutuneet opiskelun keskeytykset vähenisivät. Aktiivisimmat lukiot jo menettelevätkin tähän suuntaan, mutta järjestelmä tulisi ottaa koko maan kattavaksi.

Ottaen huomioon tämän jakson tärkeyden ei sen toteuttaminen pitäisi olla resursseista kiinni. Yksi lukioiden tehtävän onnistumisen ja tuloksellisuuden tärkein kriteeri onkin, miten sen oppilaat ovat saaneet jatkokoulutuspaikan. Tällaisella kurssilla voisi olla tulokseen ratkaiseva vaikutus.

Yliopistojen ja muiden oppilaitosten hakuajat tulisi olla vasta ylioppilaskokeiden jälkeen. Tämä vähentäisi turhaa päällekkäistä hakua eri koulutusyksiköihin.

Myös tilastot tasoittuisivat realistiselle tasolle kuvaaman abiturienttien todellista kiinnostusta kutakin koulutusyksikköä kohtaan.

abin isä

Jyväskylä

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi