Anestesiatyöhön koulutettava lisää hoitajia

Nykyinen sairaanhoitajakoulutus ei vastaa työelämän tarpeisiin perioperatiivisen (anestesia- ja leikkausosaston hoitotyö) ja tehohoitotyön osalta.

Alojen tutkintoon johtavat erikoistumiskoulutukset lakkautettiin jo vuonna 1994. Tämä on ongelma, koska osaavasta hoitohenkilökunnasta on pula operatiivisella alueella.

Uutta työvoimaa saadaan rekrytoitua lähinnä vastavalmistuneista sairaanhoitajista. Suoraan koulun penkiltä tulevan sairaanhoitajan koulutus leikkausali- tai tehohoitotyöhön on pitkä prosessi. Yksiköstä riippuen se kestää 6–12 kuukautta, jotta työntekijä saa riittävän valmiuden toimia itsenäisesti.

Koulutus on täysin työyksiköiden harteilla ja se kuluttaa resursseja. Lisäksi perehtyminen edellyttää uudelta työntekijältä huomattavaa omaa aktiivisuutta ja panostusta.

Miksi tuhlata erikoissairaanhoidon voimavaroja mittavaan koulutukseen, kun se voisi tapahtua jo opiskeluvaiheessa? Työelämälle jäisi siten vain "talon tapojen" opastus. Hoitaminen on turvallista, sujuvaa ja taloudellista, jos asialla ovat todelliset ammattilaiset.

Hoitotakuun voimaantulo on lisännyt leikkaustoimintaan kohdistuvia suorituspaineita. Koska erikoistuneesta henkilöstöstä on pulaa, hoitotakuun edellyttämää jononpurkutyötä toteutetaan paljolti ylitöinä iltaisin ja viikonloppuisin.

Leikkausyksiköissä joudutaan joka päivä punnitsemaan, annetaanko työntekijän jatkaa perehtymistä vai tekeekö hän itsenäistä työtä "keskeneräisenä".

Toisessa vaakakupissa on tilanne, jolloin leikkauksia joudutaan peruuttamaan osaavan henkilökunnan puutteessa.

Terveydenhuollossa on totuttu venymään potilaan parhaaksi, joten peruutuksia vältetään viimeiseen asti. Tällaisessa tilanteessa kuljetaan usein riskirajoilla osaamisen suhteen. Lisäksi on henkisesti raskasta työskennellä tehtävissä, joita ei hallitse riittävän hyvin.

Työtyytyväisyyden ja -motivaation kannalta olisi tärkeää saada kokea onnistumisen elämyksiä. Kantapään kautta oppiessa positiiviset kokemukset ovat satunnaisia.

Vaativa työ ilman asianmukaista koulutusta ei ole vetovoimainen. Kokenut henkilökunta perehdytysvastuineen on vaarassa uupua työpaineen alla.

Mitä nykytilanne tarkoittaa potilaan näkökulmasta? Jokaisella on oikeus saada asiantuntevaa hoitoa mennessään esimerkiksi leikkaukseen. Otan arkipäivän esimerkin työelämästä.

Valtakunnallinen anestesialääkäripula on tätä päivää. Yhdellä anestesiologilla voi olla kaksi tai kolme potilasta hoidettavanaan samanaikaisesti.

Anestesialääkärin työparina toimiva sairaanhoitaja voi joutua hoitamaan potilasta pitkäänkin ilman lääkärin läsnäoloa, vaikkakin lääkärin ohjeiden mukaan. Sairaanhoitaja huolehtii muun muassa potilaan kivuttomuudesta, riittävän syvästä unesta, nestetasapainosta, hengityksestä ja verenkierrosta.

Anestesiatyö edellyttää moninaisten valvonta- ja lääkintälaitteiden hallintaa, laajaa tietoa suonensisäisestä lääkehoidosta ja erilaisten anestesiamenetelmien tuntemista. Tästä ei sairaanhoitaja selviä pintaraapaisulla, vaan tarvitsee syvällisempää tietoa ymmärtääkseen erilaisia syy–seuraus-suhteita.

Anestesiasairaanhoitaja tekee itsenäisiä päätöksiä yleensä paikallisesti sovitun käytännön rajoissa. Mihin hän perustaa tekemisensä, jos riittävää teoriatietoa ei ole?

Anestesia-, leikkaus- ja tehohoitotyö vaatii niin paljon erityisosaamista, ettei sitä saavuteta laaja-alaisella sairaanhoitajan AMK-koulutuksella.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (TEO) on puuttunut jo viime vuonna sairaanhoitajan lääkehoitotaitojen vajavaisuuteen. Kuka kantaa vastuun, jos sairaanhoitaja tekee virheen tietämättömyyttään?

Erikoissairaanhoidossa ollaan menossa ns. osaamiskeskusten suuntaan. Lääkärikoulutus eriytyy yhä suppeampaan erityisosaamiseen. Miksi sairaanhoitajista koulutetaan "yleismiesjantusia"? Se ei riitä operatiivisessa hoitotyössä tämän päivän vaatimuksiin.

Lainsäädännössä tulisi mahdollistaa erikoisosaajien koulutus. Viittaan hallituksen esitykseen eduskunnalle ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmän kehittämiseksi (14/2005), joka on parhaillaan valiokuntakäsittelyssä.

Mihin suuntaan päättäjät haluavat erikoissairaanhoidon tasoa ohjata? Taso on täsmälleen yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki.

Leikkaussaleissa ja tehoilla tehdään tiimityötä. Näin ollen osaava kirurgi tai anestesiologi ei yksin takaa hyvää lopputulosta.

Sairaanhoitajien erityisosaaminen perioperatiivisessa ja tehohoitotyössä tulee taata työelämän tarpeisiin vastaavalla peruskoulutuksella ja tutkintoon johtavalla jatkokoulutuksella. 

erikoissairaanhoitaja

puheenjohtaja

Suomen Anestesiasairaanhoitajat ry

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi