Arktinen alue ilmastonmuutoksen ennakkovaroittaja

Arktisen neuvoston toimesta käynnistetty ilmastonmuutosarviointi (ACIA) kertoo karua kieltään ilmastonmuutoksen jo tapahtuneista ja varsinkin tulevista seurauksista arktisella alueella.

Tämän tieteellisen arvion mukaan, jonka tekemiseen osallistui noin 300 tutkijaa, arktisten alueiden ilmastonmuutos on nopeampi ja intensiivisempi kuin muualla maailmassa; se johtaa mm. eläinlajiston muutoksiin, kasvillisuusvyöhykkeiden siirtymiin, merijään vetäytymiseen ja ikiroudan sulamiseen.

Arktisella alueella asuvien ihmisten ja ympäristön kannalta ACIA:n tulokset ovat erityisen hälyttäviä.

Erityisesti alueen alkuperäiskansojen perinteiset kulttuurit ja elinkeinot ovat vaarassa tuhoutua monilta osin.

Ilmastonmuutoksen seurausvaikutukset aiheuttavat erityyppisiä uhkia alueen ihmisille ja luonnolle.

Ilmaston lämpenemisen ja jään vetäytymisen seurauksena alueen öljy- ja kaasuvarannot ovat teknologisesti helpommin ja vaarattomammin hyödynnettävissä.

Jääpeitteen vetäytymisen ennustetaan kasvattavan pohjoisten merireittien käyttöä, joka helpottaa öljy- ja kaasuvarojen kuljettamista eri puolille maailmaa ja lisää samalla öljytankkerionnettomuuksien todennäköisyyttä alueella.

Onko arktisilla toimijoilla sitten mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillintään vai onko heidän tyydyttävä vain sopeutumaan sen vaikutuksiin?

Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ympäristöongelma, jonka hillitsemiseen pyrkivät toimet ovat perustaltaan globaaleja.

YK:n ilmastosopimuksessa on mukana 188 jäsenvaltiota, mukaan lukien kaikki arktiset valtiot. Kohta voimaan tulevassa Kioton pöytäkirjassa on 127 jäsentä; arktisista valtioista Venäjän ratifioinnin jälkeen ainoastaan Yhdysvallat on sen ulkopuolella.

Arktinen neuvosto oli Suomen puheenjohtajuuskaudella keskeinen toimija neuvoteltaessa globaalia Tukholman sopimusta hitaasti hajoavien orgaanisten yhdisteiden (POP- yhdisteiden) rajoittamisesta.

Lisäksi arktiset alkuperäiskansat toimivat tehokkaasti ja tuloksellisesti yhteisrintamassa tämän sopimuksen aikaansaamiseksi; onhan arktinen alue vallitsevien pohjoiseen suuntautuvien ilmavirtojen vuoksi näiden POP-yhdisteiden "kaatopaikka", ja alueella asuvat ihmiset kärsivät niistä syömänsä perinteisen ruoan kautta.

Ilmastopolitiikassa Arktinen neuvosto ei ainakaan vielä ole ollut samalla tavalla aktiivinen toimija, joskin se on teettänyt ACIA:n.

Arktiset alkuperäiskansatkaan eivät ole vielä saaneet ääntään kuuluville ilmastonmuutosneuvotteluissa samalla tavalla kuin POP-neuvotteluissa.

ACIA:n tulosten dramaattisuus tulee varmasti luomaan painetta arktisen ilmastopolitiikan kehittymiselle. Tämä tarkoittaisi toteutuessaan Arktisen neuvoston aktiivisempaa roolia globaalissa ilmastopolitiikassa, mutta myös ratkaisujen etsimistä siihen, miten arktiset yhteisöt ja ympäristö pystyvät sopeutumaan ilmastonmuutoksen tuomiin mittaviin haasteisiin.

Ei ole kuitenkaan varmaa, pystyykö neuvosto edistämään sen nykyistä ilmastopolitiikkaa, johtuen mm. sen vaikutusvaltaisimmasta jäsenvaltiosta USA:sta.

Muista arktisista jäsenvaltioista poiketen, Yhdysvallat ei suunnittele mukaantuloa Kioton pöytäkirjaan. Paradoksaalista kyllä, ACIA käynnistettiin juuri USA:n puheenjohtajakauden aikana, joskin tämä tapahtui Clintonin presidenttikaudella.

Bushin hallinto on johdonmukaisesti ajanut toisenlaista ilmastopolitiikkaa kuin Clintonin hallinto aikanaan.

Siitä selkein merkki on ollut Yhdysvaltain jättäytyminen pois Kioton prosessista.

Koska Arktinen neuvosto toimii konsensusperiaatteella, USA pystyy halutessaan vesittämään yritykset kehittää arktista ilmastopolitiikkaa.

Jotkut arktiset toimijat eivät ole jääneet seuraamaan, pystyykö neuvosto luomaan tehokkaampaa ilmastopolitiikkaa.

Inuittien (eskimoiden) kansainvälinen järjestö ICC on monessa yhteydessä tuonut esiin, että ilmastonmuutos uhkaa heidän kulttuurinsa olemassaoloa, ja heidän on tämän takia ryhdyttävä konkreettisiin toimenpiteisiin.

Joulukuun 2003 yhdeksännessä ilmastosopimuksen osapuolikokouksessa ICC ilmoitti, että se tulee todennäköisesti nostamaan ihmisoikeusvalituksen Yhdysvaltoja vastaan Amerikan ihmisoikeustoimikunnassa.

ICC:n mukaan Yhdysvallat maailman suurimpana kasvihuonekaasujen päästövaltiona loukkaa mm. inuittien ympäristöllisiä ja kulttuurisia oikeuksia.

Tämän valituksen menestymiseen ACIA:lla on suuri merkitys, koska se todistaa tieteellisesti ilmastonmuutoksen seuraukset juuri inuiteille ja heidän elinympäristölleen.

ACIA saattaa olla lähtölaukaus intensiivisemmälle arktiselle ilmastopolitiikalle.

ACIA:lla tulee olemaan huomattava merkitys globaalissa ilmastonmuutoksen hallinnassa, koska se on ensimmäinen laaja alueellinen ilmastonmuutosarvio ja koska arktista aluetta pidetään ilmastonmuutoksen ennakkovaroitusjärjestelmänä.

ACIA on saanut paljon tilaa kansainvälisessä mediassa ja sen tulokset saatetaan tiedoksi eri kansainvälisille foorumeille, mm. seuraavaan YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokoukseen.

Nähtäväksi jää, vaikuttaako Arktinen neuvosto globaaliin ilmastonmuutosprosessiin ACIA:n kautta vai pystyykö se luomaan POP-neuvotteluissa harjoitetun mallin mukaisen aktiivisen ilmastopolitiikan.

Tähän kysymykseen saamme alustavan vastauksen, kun Islannin puheenjohtajuuskauden päättävä Arktisen neuvoston ministerikokous järjestetään Reykjavikissa.

tutkimusprofessori, johtaja

Pohjoisen ympäristö- ja

vähemmistöoikeuden

instituutti

Arktinen keskus

Lapin yliopisto

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi