Arvonlisäverotus on yrittäjyyden pahin este

Pitkään jatkunut yrittäjyyskeskustelu tuntuu polkevan osittain paikallaan, ja todellisia ratkaisuja siihen, miten yrittäjien määrä maassamme kasvaisi, ei haluta nähdä.

Ihminen on luonnostaan yritteliäs. Häntä ohjaa tarve saavuttaa turvallinen ja vankka toimeentulo palkkatyön tai yrittämisen kautta. Suomessa silti vain harva valitsee yrittäjyyden tehdessään toimeentulon hankkimiseen liittyviä ratkaisuja.

Yrittäjyyden politiikkaohjelma on yksi hallitusohjelmassa sovituista politiikkaohjelmista. Yrittäjyysohjelman toteutussuunnitelmassa todetaan, että "pk-yritysten vero- ja maksupolitiikan kehittyminen on yrittäjyyden politiikkaohjelman tärkein yksittäinen seurannan kohde".

Toteutussuunnitelman kohdassa "Yritystoimintaan vaikuttavat verot ja maksut" mainitaan kuitenkin vain ulkomaisten pääomasijoitusten verotuskohtelu sekä yritys- ja pääomaverouudistus.

Jostain syystä arvonlisäverosta ei koko paperissa puhuta mitään, vaikka se on ehdottomasti tärkeimpiä pk-yritysten toimintaan vaikuttavia tekijöitä.

Arvonlisävero vaikuttaa voimakkaasti yritysten syntymiseen, hengissä säilymiseen ja kehittymiseen. Olisi toivottavaa, että yrittäjyyspolitiikasta päättävät tahot olisivat tietoisia tästä ja uskaltaisivat tuoda tämän asian esille.

Jos Suomeen halutaan lisää kasvuyrityksiä, ensin on sallittava pienten yritysten syntyminen ja niiden elossa pysyminen. Osa näistä pienistä lähtee suotuisissa olosuhteissa kasvamaan. Erityisesti palvelualoille olisi syntymässä runsaasti yrityksiä.

Palveluyritykset, joihin voi laskea kuuluviksi sosiaali-, terveys- ja kiinteistöhuollon lisäksi laajan kirjon koulutus-, konsultointi-, asiantuntija- ja vapaa-ajan palveluyrityksiä, voisivat tulevaisuudessa tarjota työtä sankalle joukolle eri alojen työntekijöitä.

Tämän hetkinen alv-järjestelmä kuitenkin jarruttaa palvelualan yritysten syntymistä ja kehittymistä.

Pienikin yritys maksaa 22 prosenttia alv:a, kun vuotuinen liikevaihto ylittää 8 500 euroa. Tämän jälkeen alv:a maksetaan koko summasta.

Vaikka 20 000 euroon asti sovelletaan nykyisin liukumaa, joka lieventää hieman alv-rasitetta, on sen määrä edelleen ehdottomasti liian korkea. Jos yrittäjiksi halutaan rohkaista uusia ihmisiä, sopiva alv-maksuraja olisi vähintään 50 000 euroa.

Alv:n puolustajat vetoavat siihen, että yritys voi puolestaan vähentää maksettavista alv:sta ne, jotka on itse joutunut maksamaan materiaali- ja tukkuostojen tai vastaavien hankintojen yhteydessä.

Palvelualoilla myydään osaamista eli tuote on abstrakti, aineeton. Käytännössä tämä tarkoittaa yrittäjän oman tai työntekijän työn myymistä, jonka hankintahinnassa ei ole alv:a, jonka voisi vähentää.

22 prosentin alv joudutaan lisäämään hintoihin, jotka tästä syystä nousevat niin korkeiksi, että se vaikuttaa kysyntään. Jokainen taloutta ja kauppaa vähänkään ymmärtävä käsittää, että tällainen ilmiö on kapula yritystoiminnan ja koko kansantalouden rattaissa.

On turha ihmetellä, miksi suomalaiset eivät halua ryhtyä yrittäjiksi.

Kyse ei ole asenteesta tai yrittäjävihamielisyydestä, vaan yksinkertaisesti siitä, että yrittäjä ei saa työstään tarpeeksi hyvää tuottoa. Yrittäjältä edellytetty riskinotto ei anna kohtuullista palkintoa.

Yrittäjyysohjelmien laatijoille tämä tosiasia näyttää olevan tuntematon. Alv:oon ei ole saanut kajota edes yrittäjyyden edistämisen nimissä.

Lainsäädäntötasolla on tähän asti pidetty tärkeämpänä säilyttää muhkea julkinen sektori sen imemästä rahamäärästä huolimatta. Arvonlisäverotuksella rahoitetaan merkittävä osa valtion budjetista.

Yritystoiminnan asiantuntemusta sen paremmin kuin muutoshalukkuuttakaan tähän asiaan ei kovin paljon näytä ainakaan Arkadianmäellä olevan.

Yrittäjän näkökulmasta erilaiset yrittäjyyden edistämisohjelmat vaikuttavat näpertelyltä ja todellisen ongelman lakaisemiselta maton alle.

Jos yrittäjä saisi toiminnan alussa työstään riittävän taloudellisen kannustuksen ja mahdollisuuden käyttää yrityksen ensimmäisinä vuosina kertyneen tuoton kokonaisuudessaan investointeihin ja kehittämiseen, syntyisi maahamme itsestään tulevina vuosina huomattava määrä elinvoimaisia palvelualan yrityksiä, jotka pystyisivät työllistämään yhä suuremman joukon ihmisiä ja palvelemaan kehittyvää ja muuttuvaa suomalaista yhteiskuntaa.

Työttömyys ei enää rasittaisi niin paljon valtion taloutta, ja syntyneiltä yrityksiltä saataisiin joka tapauksessa yritys- ja tuloverotuksen kautta valtiolle tuloja.

Pk- ja mikroyrityksille aiheutuu alv:n vuoksi myös kohtuuton työmäärä kuukausittain. Kun lisäksi palkanmaksuun liittyvien velvoitteiden hoitaminen vie kohtuuttomasti työaikaa, ei varsinaiseen yritystoimintaan eli markkinointiin, myyntiin, tuotekehitykseen ja itse palvelun tuottamiseen jää tarpeeksi aikaa.

Moni yrittäjyyttä harkitseva lannistuu näitä pohtiessaan ja luopuu mahdollisesti hyvästäkin liikeideasta.

Työryhmissä mietitään, miksi muualla maailmassa yrittäjyys on suositumpaa kuin Suomessa.

Mm. Britanniassa yritys alkaa maksaa alv:a vasta kun sen liikevaihto ylittää 85 000 euroa.

Yrityksille jää tilaa hengittää ja kehittyä, kunnes ovat saavuttaneet markkinoilla vankan aseman ja nostaneet liikevaihtonsa niin luotettavalle tasolle, että alv ei enää lamaannuta niiden toimintaa.

Kiteytettynä: suomalaisen yhteiskunnan on osattava päättää, uskaltaako se ottaa riskin ja jatkaa nykyiseen malliin ylläpitämällä ylimitoitetun alv:n turvin tarpeettoman laajaa julkista sektoria vai toivooko se aidosti, että Suomen nykyiset ja tulevat potentiaaliset yrittäjät jatkavat elinkeinoelämän, kansantalouden ja hyvinvoinnin kehittämistä sijoittamalla oman työpanoksensa ja saaden vastineeksi ansaitun tuoton.

yrittäjä

Helsinki

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi