Asianajopalkkiot kohtuullistettava

Oikeudenkäymiskaaren säännösten mukaan tuomioistuin voi viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntilukujen määrää tai kohtuullistaa niitä.

Nämä säännökset otettiin lainmuutoksella oikeudenkäymiskaareen viime vuosikymmenen lopulla.

Ne laadittiin, koska oli tutkimuksella selvitetty, että oikeudenkäyntikulujen mediaani oli noussut 2 763 euroon, mitä määrää pidettiin kohtuuttomana ja uhkana oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumiselle.

Tavoitetta, kohtuuttomien palkkioiden kuriin saattamista ei ole saavutettu, vaan päinvastoin asianajajien palkkioiden määrä on jatkanut nousuaan (HS 10. 11.).

Samalla on havaittu, että tuomioistuimet eivät käytä em. pykälien mahdollistamaa harkintavaltaa kohtuullistaa palkkioita.

On esimerkkejä, jotka valaisevat asianajajien häikäilemätöntä laskutusta ja sen hyväksyvää eettisesti heikkoa tuomarityöskentelyä ja ovat samalla näyttöjä siitä, mitä tarkoittaa, kun asianajoa sallitaan harjoitettavan osakeyhtiömuotoisena, mikä ei ole aina ollut mahdollista.

Osakeyhtiön tehtävänähän on tuottaa voittoa. Osakeyhtiömuotoinen asianajotoimisto voi niin muodoin laskuttaa palveluksestaan mitä vain voiton maksimoidakseen, kunhan päiväys ja jutun diaarinumero täsmäävät.

Ainoana esteenä on em. säännöksiä soveltava käräjätuomari. Käräjätuomari on siis asianajotoimistoille erittäin tärkeä lobbauksen kohde.

Suuri asianajotoimisto laskuttaa oikeustieteen kandidaatin 170 tunnin työstä 49 600 euroa (294 800 mk/kk), mikä on käräjätuomarin mukaan kohtuullinen palkkio asiassa, joka ei ole tuomarin mukaan oikeudellisesti epäselvä.

Palkkion kohtuuttomuus merkitsee kahta asiaa; toisaalta se estää tehokkaasti päämiesten välisen sovinnon ja toisaalta se on isku, jonka tarkoituksena on lamaannuttaa taloudellisesti vastapuoli muutoksenhakua ajatellen ja sitouttaa asianajajan päämies "lypsyn" jatkamiseen.

On täysin selvää, että kun suuri asianajotoimisto ylilaskuttaa näin häikäilemättömästi päämiestään, tämä saatetaan vaikeaan tilanteeseen; jos päämies hyväksyy jutussa sovinnon, hän joutuu maksamaan omat kohtuuttomat "oikeudenkäynti"kulunsa.

Menettelyllä pyritäänkin taitavasti rikkomaan oikeudenkäymiskaaren riita-asioissa sovintoa priorisoivaa henkeä, josta on näyttönä mm. vireillä oleva lainmuutos edistää sovittelutoimintaa tuomioistuimissa, jossa osapuolet vastaisivat vain omista kuluistaan.

Kun käräjätuomari hyväksyy kohtuuttoman palkkion, hän samalla arvottaa itsensä rahassa mitattuna täysin vähempiarvoiseksi asianajajaan verrattuna, koska hän saa itse samasta 170 tunnin työstä palkkanaan peräti 93 prosenttia vähemmän (n 3 500 euroa) kuin kohtuuttoman ja siten lainvastaisen palkkiovaatimuksen esittänyt oikeustieteen kandidaatti.

Mielenkiintoista on nähdä, ovatko usein lisensiaatin/tohtorin tutkinnoilla tietojaan syventäneet hovioikeudenneuvokset ja korkeimman oikeuden oikeusneuvokset samaa mieltä: ovatko hekin omasta mielestään rahassa mitattuina vain murto-osa perustutkinnon suorittaneen kandidaatin palkallisesta "arvosta"?

On selvää, että poliittisten päättäjien on puututtava tällaiseen epäterveeseen käytäntöön tuomioistuimissamme. Käytäntö merkitsee, etteivät kansalaiset saa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja perustuslaissammekin taattua kohtuuhintaista oikeudenkäyntiä osakseen.

Tällaisen räikeän pelin lopettamiseksi, joka on arkipäivää tuomioistuimissa ja jota se ei itse halua lopettaa, on luotava lailla este, esimerkiksi oikeudenkäyntimaksu, jollaista tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitea mietinnössään ehdotti.

Vain tämä eduskunnan säätämä kohtuullinen maksu tuomittaisiin oikeudenkäyntikuluna jutussa häviäjän maksettavaksi.

Tällöin tuomioistuin vapautuisi arvioimasta asiamiesten palkkioitten määriä ja voisi keskittyä juttujen substanssiin, mikä myös lyhentäisi käsittelyaikoja.

Samalla asianajotoiminta joutuisi aidon kilpailun pariin, muiden palvelujen tarjoajien tapaan.

arkkitehti

oikeust. yo

Helsinki

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi