Eläkeläisten edunvalvontaan lisää tehoa

Venäjällä eläkeläiset ovat lähteneet kaduille olojensa huonontumisen takia. Sikäläinen joukkomobilisaatio on ainakin osittain ollut tuloksellista.

Eläkeläisten huono asema on virittänyt (HS 4., 11., 15. ja 23. 1.) keskustelua meilläkin. Yhtenä syynä tilanteeseen kirjoittajat ovat pitäneet sitä, että eläkeläisedustajia on eduskunnassa liian vähän, jotta he pystyisivät ajamaan oman väestöryhmänsä etuja.

Tilanteen parantamiseksi on ehdotettu useita keinoja. On vaadittu saada enemmän eläkeläisehdokkaita eduskuntavaaleihin ja äänten keskittämistä oman ikäryhmän ehdokkaille. Lisäksi on ehdotettu oman puolueen perustamista eläkeläisille.

Eläkeläisten edellytykset omien etujensa ja oikeuksiensa puolustamiseen ovat tutkimusten mukaan varsin hyvät. Ikäihmiset ovat väestön keskimäärää aktiivisempia osallistujia, mikäli osallistumista mitataan yleisten vaalien äänestysaktiivisuudella. Myös yhdistystoiminnan osallistujina ja yhteiskunnallisten asioiden seuraajina seniorikansalaiset ovat keskivertoa aktiivisempia.

Ikäihmiset ovat myös aiempaa herkemmin valmiita myös epäsovinnaisina pidettyjen vaikuttamiskeinojen käyttäjiksi. Potentiaalia yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen eläkeläisjoukossa on siis riittävästi.

Tosiasia kuitenkin on, ettei eläkeikäisiä puolueiden ehdokaslistoilla juuri ole. Varsinaisia eläkeläispuolueita ja eduskunnan ulkopuolisia pienryhmiä lukuun ottamatta heitä on asetettu ehdolle vain pieni osuus siitä, mitä heitä on äänioikeutetussa väestössä.

Epäsuhta ehdokasosuuksien ja äänioikeutetun väestön kesken pahenee jatkuvasti senioriväestön osuuden kasvaessa.

Etenkin suurissa puolueissa, joissa muillakin kuin valta-asemia pitävillä keski-ikäisillä muutoin olisi mahdollisuuksia tulla valituiksi, eläkeläisehdokkaiden osuudet ovat jo pitkään pysyneet varsin vaatimattomina.

Ratkaisevassa asemassa puolueiden ehdokasasettelussa ovat niiden jäsenet. Monien suurtenkin puolueiden jäsenkunnan keski-ikä lähentelee kuuttakymmentä vuotta ja on siten kutakuinkin yhtä korkea kuin väestön keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä.

Vaikuttaa hieman erikoiselta, ettei eläkeläisehdokkaita näissä oloissa suodatu listoille enempää kuin muutaman prosenttiyksikön verran.

Voidaan ajatella, että suuri aktiivisten eläkeiässä olevien äänestäjien joukko jollakin tavoin "korjaisi" ikätoveriensa vähyyttä ehdokaslistoilla äänestämällä heitä parlamentaarikoiksi. Näin ei käytännössä tapahdu.

On arvioitu, että ainakin neljä viidesosaa vanhuuseläkeikäisten äänistä vuotaa ikäryhmäänsä nuoremmille ehdokkaille. Vaalit eivät siis lainkaan korjaa ikäryhmien epätasapainoa.

Maassamme tähän asti toimineista eläkeläispuolueista saadut kokemukset eivät näytä ikäihmisväestön kannalta rohkaisevilta. Ne eivät ole pystyneet rekrytoimaan ehdokkaita, toteutuvat. Ryhmätavoitteita ajettaessa on hyvä muistaa ainakin kaksi asiaa.

Yksi sellainen on, ettei oikeutta maassa saa, jos ei itse sitä hanki. Tämä edellyttää eläkeläisten poliittisen aktiivisuuden merkittävää kasvua.

Toiseksi on vältettävä yhteentörmäyksiä ja sukupolvikahnauksia toisten ikäryhmien kanssa. Viime vuosina eläkeläiset ovat tosin olleet tässä kohden väistävä osapuoli.

valtio-opin emeritusprofessori

Turku

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi