Eläkeläisten ostovoima on hiipunut

Julkisuudessa on selvitetty laajasti, miten viime tulopoliittinen sopimus ja siihen liitetty veroratkaisu vaikuttavat    2,3 miljoonan palkansaajan ostovoimaan.

Sitä vastoin pimentoon on jätetty 1,3 miljoonan eläkeläisen vastaava tilanne ikään kuin sillä ei olisi mitään väliä eikä kansantaloudellista merkitystä.

Ansioeläkettä eli jatkopalkkaa saavien hiipuvaan ostovoimaan vaikuttaa tällä hetkellä kaksi tekijää, taitettu indeksi ja verosyrjintä.

Eläkepalkkojen indeksikorotus oli toissa vuonna 1,7 prosenttia, viime vuonna 1,3 prosenttia ja tänä vuonna korotus on 0,9 prosenttia eli kolmen vuoden ajalta yhteensä 3,9 prosenttia.

Normaalipalkkojen korotukseksi liukumineen tulee vastaavasti noin 11 prosenttia.

Näin vuodesta 1993 alkanut eläkepalkkojen ostovoiman vuosittainen jälkeenjääneisyys jatkuu samansuuntaisena.

Taitettu indeksi, joka ottaa palkkakehityksestä huomioon ainoastaan 20 prosenttia (hinnoista 80 pros.), näivettää vuosi vuodelta eläkepalkkojen ostovoimaa muuhun palkkakehitykseen verrattuna.

Noin 900 euron kuukausitulosta alkaen eläkeläisen verotus on palkansaajaa ankarampaa eikä tämä vuosi muuta tilannetta. Asuinpaikasta riippuen verotus voi jopa kiristyä, koska 136 kuntaa on tälle vuodelle nostanut tuloveroprosenttiaan.

Keskeisimmän veron, kunnallisveron, osalta eläkeläinen ei saa hyväkseen ansiotulo- ja tulonhankkimisvähennyksiä, vaikka eläketulo on ansiotuloa siinä missä palkkatulokin.

Kun ansiotulovähennystä korotettiin myös tälle vuodelle, kasvaa verotuksen eriarvoisuus edelleen. Valtionverotuksessa tämän vuoden asteikkoalennukset koskevat vain osaa eli noin 400 000 eläkeläistä.

Esimerkkinä verotuksen eriarvoisuudesta mainittakoon kuukausituloiltaan 1 330 euron eläkeläinen, joka maksaa tänä vuonna keskimäärin 1 200 euroa enemmän veroja saman tulotason palkansaajaan verrattuna.

Eläkkeiden ostovoima painuu tänä vuonna kaikilla tulotasoilla peräti negatiiviseksi johtuen lähinnä alhaisista indeksikorotuksista.

Jo vuosia jatkunut ja edelleen jatkuva eläkeläisten huono ostovoimakehitys merkitsee väestön kahtiajakautumista poliitikkojen mainostamassa hyvinvointiyhteiskunnassa.

Jo nyt Suomessa on noin 800 000 yli 65-vuotiasta ja noin 370 000 yli 75-vuotiasta. Määrät lisääntyvät, koska entistä useampi elää entistä vanhemmaksi.

Suurten ikäluokkien myötä eläkeläisten määrän arvioidaan seuraavan kuuden vuoden aikana kasvavan peräti 25 prosentilla eli noin 300 000 hengellä.

Eläkeläiset haluavat asua omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään. Toisaalta sairaudet ja erilaiset viat lisääntyvät jyrkästi elämänkaaren viimeisten 5–10 vuoden aikana.

Jotta eläkeläiset selviäisivät kodeissaan, tarvitaan erittäin runsaasti kotiin vietäviä sairaanhoito-, hoiva-, ateria-, pesu-, siivous-, asiointi-, remontti- ja muita palveluja eikä ongelma ratkea millään palveluseteleillä laitosvaihtoehdoista puhumattakaan.

Eläkeläisten ostovoima tulee turvata, jos halutaan selvitä kunniallisesti heidän viimeisistä elinvuosistaan.

Tässä on kysymys keskeisestä yhteiskunnallisesta arvosta sekä sivistysvaltiolle kuuluvasta vanhuuden ja koko ihmiselämän arvostuksesta.

Onhan elämä yksi arvokas ja jakamaton kokonaisuus aina vauvasta mummuun ja vaariin asti.

Maassamme tullaan tarvitsemaan tuhansia uusia palvelualojen yrityksiä tuottamaan edellä mainittuja palveluja.

Nämä yritykset puolestaan tarvitsevat kymmeniätuhansia uusia palvelualojen työntekijöitä.

Keskeistä tässäkin on eläkeläisten ostovoiman turvaaminen, sillä se kanavoituu automaattisesti edellä mainittujen palvelujen ostamiseen kotona selviytymisen turvaamiseksi.

Kun palvelujen osuus kansantulosta on maassamme tunnetusti varsin vaatimaton, on tässä oiva keino lisäkasvun ja työllisyyden kohentamiseen.

Juuri tällaista kehitystä pitäisi kannustaa ja siihen kaikin keinoin panostaa!

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi