Espoo tarvitsee määrätietoista kaavoitusta

Helsingin ja Vantaan kouluverkon supistamissuunnitelmat ovat herättäneet asukkaat vaatimaan lasten ja koululaisten sijasta muita asukasryhmiä kuntien säästötalkoisiin.

Muutosten vastustajat ovat tietoisia siitä, että kaupungit kilpailevat keskenään lapsiperheiden suosiosta. Heidän varassaan tulevaisuudessa paljolti on palvelujen – niin kaupallisten kuin kunnallistenkin – pysyvyys.

Pääkaupunkiseudun kuntien kesken onkin käynnistynyt raivoisa kilpailu siitä, kuka nopeimmin pystyy tarjoamaan eniten pientalotontteja lapsiperheille.

Etelä-Espoon yleiskaavaluonnokseen sisältyy 600 hehtaaria vajaasti rakentuneita pientaloalueita vailla asemakaavaa ja sen mukana mahdollisuutta saada muodostuvia tontteja myyntiin. Sen lisäksi valmiiksi kaavoitetuilla pientaloalueilla on 1,6 miljoonaa kerrosalametriä vielä rakentamatta.

Pientaloalueiden tiivistämistä pidetään kuitenkin Espoossa liian hitaana prosessina. Sen sijaan avattaisiin laajoja uudisalueita suurimuotoiseen pientalotuotantoon etäälle olemassa olevasta taajamarakenteesta, kuten on menetelty kymmenen viime vuoden aikana Vantaalla ja Kirkkonummella.

Lapsiperheiden kasvu uusilla alueilla on ollut ennätysnopeaa, mutta palvelut eivät ole seuranneet samassa tahdissa. Talousvaikeuksiin joutuneet kaupungit joutuvat nyt tyhjästä kassastaan huolimatta löytämään keinot uusien alueiden peruspalvelujen rahoittamiseksi. Vaikka palvelut voitaisiinkin maankäyttösopimuksin saada rakennetuksi maan arvonnoususta kertyvillä varoilla, jäävät niiden käyttökustannukset kaupungin maksettaviksi vuosikymmeniksi eteenpäin.

Tilanteessa, jossa kaupunkien talous on muutenkin tiukalla, on supistettava olemassa olevaa palveluverkkoa ja siirrettävä sieltä vapautuneet resurssit uusille alueille.

Espoon samoin kuin Vantaan kaupunkikeskukset ovat 1960–70-luvuilla toteutettuja asumalähiöitä, jotka syntyivät aluerakentamissopimuksin lyhyellä aikavälillä. Ennustettavissa on, että seuraavien kymmenen vuoden kuluessa keskukset ovat tulossa vaiheeseen, jossa väestö ikääntyy ja vähenee eikä alueiden palvelurakenne enää vastaa käyttäjien tarpeita.

Lapsiperheiden myötä katoaa kouluja, päiväkoteja ja heidän mukanaan ostovoimaa siirtyy paikalliskeskuksista valtateiden varsien automarketteihin.

Valmisteilla oleva EteläEspoon yleiskaava on avainasemassa, kun tehdään päätöksiä nykyisten kaupunginosien tulevaisuudesta. Yleiskaavan tavoitteista päätettäessä viime valtuustokaudella painotettiin olemassa olevien kaupunkikeskusten elinvoimaisuuden säilyttämistä.

Arvostelijoiden mielestä Espoon tulisi edelleenkin hajottaa kaupunkirakennettaan, jotta seudullinen hajautuminen saataisiin pysäytettyä. Edullisesti käyttöönotettavina kohteina mainitaan Histan ja Espoonkartanon laajat rakentamattomat alueet, joille voitaisiin nopeasti kaavoittaa tuhansia pientaloja ja estää lapsiperheiden muutto Nurmijärvelle ja Vihtiin.

On vaikea ennustaa sitä, tulevatko seuraukset olemaan toivotunlaisia. Vaikka poliittisella taholla päätökset syntyisivätkin ripeästi, kaavoitusta kyseisillä alueilla todennäköisesti hidastaisivat valtakunnallisesti merkittävät kulttuuri- ja luonnonympäristöarvot.

Kehyskuntiin kohdistuvan muuttoliikkeen pysäyttämiseksi pitäisi vielä keksiä keinot, joilla yksityisille maille Espooseen voitaisiin aluerakentamissopimuksin tuottaa maaseutukuntien kanssa hinnaltaan kilpailukelpoisia pientalotontteja.

Sitten kun uusien alueiden avaamisesta on tehty päätökset, saattaakin pientalojen kysyntä olla laskemassa ja niiden sijasta ryhdytäänkin rakentamaan uusia kaupunkimaisia keskuksia syvälle metsiin, kuten tehtiin edellisen maaltamuuton aikoina.

Väestön ikääntyminen ei ole ainoa haaste hajautuneessa kaupunkirakenteessa. Toinen ongelma on lisääntyvien liikennehaittojen hallinta.

Verkkokaupungin keskusten välille ei ole kehitetty toimivaa joukkoliikennemallia, vaikka Espoosta Helsinkiin suuntautuvat rantaradan lähijuna- ja Länsiväylän bussiliikenne vetävätkin toistaiseksi hyvin. Lähivuosien raideliikenneratkaisu Etelä-Espooseen tulee tarvitsemaan uusia käyttäjiä reitin varrelle. Niitä ei tule Histasta tai Espoonkartanon suunnalta.

Jotta nykyiset keskukset voisivat uudistua ja pysyä elävinä, tarvitaan ympäristöön sovitettua täydennysrakentamista. Ennen kaikkea lapsiperheitä tarvitaan tasapainottamaan asukasjakaumaa alueille, joita on rakennettu kerrostalovaltaisesti.

Etelä-Espoon yleiskaava on edennyt ehdotusvaiheeseen. Nyt on korkea aika keskustella avoimesti siitä, minkälaisia seurausvaikutuksia kaupungin talouteen ja alueelliseen palveluverkkoon on kaupunkirakenteen hajauttamista edistävillä rakenneratkaisuilla.

Pinnallisen argumentoinnin nimby-ilmiöllä tai päättäjien kankeudella pitäisi vaihtua vakavaan pohdintaan siitä, miten eri kaupunginosien ongelmat ennakoidaan ja niihin ajoissa oikeilla keinoilla puututaan. Suunta pitää valita nyt eikä myöhemmin ja sen täytyy näkyä uudessa yleiskaavaehdotuksessa.

ministeri

kaupunginvaltuutettu (r)

arkkitehti

varakaupunginvaltuutettu (r)

kaupunkisuunnittelu-

lautakunnan jäsen

Espoo

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi