Espoon virtuaalikirjastomalli ei ole realistinen

Espoon kaupungin nettisivuilla on kaksi viikkoa ollut nähtävänä niin sanottu kirjastoverkkoselvitys (www.espoo.fi/kirjasto), jossa luonnostellaan Espoon kirjastojen tulevaisuutta. Kirjastopoliittista myrskyä ei ole syntynyt, vaikka aihetta olisi.

Espoon kaupunki on tilannut konsulttiselvityksenä viisi vaihtoehtoista mallia kirjastotoimen kehittämiseksi. Selvityksen lähtökohdaksi on ilmoitettu kustannusten säästäminen. Samalla väitetään, että palvelutaso ei toimenpide-ehdotuksissa laske tai palvelut jopa paranevat.

Palvelujen paraneminen on uuskieltä: esimerkiksi ns. virtuaalikirjastomallissa nykyisistä 14 kirjastosta lakkautetaan 13 ja jäljelle jää yksi ainoa, Sellon liikekeskuskirjasto.

Virtuaalikirjastomalli rakentuu näkemykselle, jonka mukaan kirjastopalvelut siirtyvät yhä enemmän verkkoon. Verkkopalveluja täydennetään uudella jakeluverkostolla, palautus- ja noutoautomaateilla. Mikäli virtuaalikirjastovaihtoehto valitaan, muutos esitetään toteutettavaksi välittömästi.

Virtuaalikirjastomalli edellyttää, että kirjamaailmassa on siirrytty voittopuolisesti elektronisiin aineistoihin, mutta näin ei ole. Kirja kasvattaa suosiotaan, ja elektroninen aineisto tulee usein painetun rinnalle.

Erityistä virtuaalimallia ei tarvita, koska verkkopalveluja kehitetään joka tapauksessa. Niitä kehitetään pääkaupunkiseudun yhteistyössä ja valtakunnallisessa yhteistyössä, koska siten kehittäminen tulee halvimmaksi.

Palautus- ja noutobokseja voisi moni haluta käyttää. Niitä vain ei ole vielä missään. Eikä tiedetä milloin tulee ja mitä maksaa.

Entä mitä tapahtuisi lakkautettavien 13 kirjaston 800 000 niteelle? Poltettaisiinko ne roviolla? Siirtyisivätkö espoolaiset tilaamaan kirjojaan Helsingistä ja Vantaalta?

Virtuaalikirjastoehdotusta on helppo pitää enemmänkin virtuaali- kuin reaalimaailman ehdotuksena. Poliittisen päätöksenteon pohjaksi tulevia esityksiä ei voi kuitenkaan kuitata olankohautuksella.

Selvityksen tehneistä konsulteista kaksi on Kuntaliitosta. Suunnitellaanko kirjastoille valtakunnallista rakennemuutosta? Lähikirjastotko kirjastobokseiksi?

Raportissa on laaja tilasto-osa. Poimin muutamia lukuja.

Espoon kirjastojen lainaus on kymmenessä vuodessa kasvanut 50 prosenttia. Lainoja aukiolotuntia kohden on huomattavasti enemmän kuin Helsingissä, Vantaalla ja Kauniaisissa eli 160,2 (koko Suomen keskiarvoluku on 74,4).

Kirjastokäyntejä aukiolotuntia kohden on Espoossa pääkaupunkiseudulla eniten eli 101,73 (koko Suomessa vain 45,24). Espoon kirjastot ovat siis valtakunnallisessa vertailussa äärimmäisen vilkkaasti käytetyt.

Kirjastoverkkoselvityksessä nämä erinomaiset luvut tuntuvat miltei huonoilta: Espoon kerrotaan kymmenen suurimman kaupungin joukossa olevan taloudellisuudeltaan neljänneksi kallein.

Voisimme myös sanoa Espoon olevan suurten kaupunkien joukossa kuudenneksi halvin.

Otettaessa mukaan Suomen kaikki kaupungit olemme nimittäin 400 kunnan puolivälissä: yli 200 kunnassa on lainan ja käynnin hinta Espoota kalliimpi.

Paitsi "Espoon kalleutta" toistellaan alue- eli liikekeskuskirjastojen kalleutta. Konsultit eivät pidä järkevänä aluekirjastojen pystyttämistä Espoon keskukseen ja Espoonlahden alueelle.

Leppävaaran aluekirjaston eli Sellon jättiläiskoko ja kalleus on jo käsite.

Kohistu kirjastorakennuksemme Sellossa (5 800 neliömetriä) on samankokoinen kuin Rauman uusi pääkirjasto, vasta kymmenenneksi suurin kirjastorakennus Suomessa. Neliövuokra on se mitä keskeisillä paikoilla pääkaupunkiseudulla on. Kirjastoja voidaan rakentaa keskeisille paikoille tai kehäkolmosen varteen.

Ulkomailla rakennetaan ja suunnitellaan ydinkeskustoihin hulppeita 20 000–40 000 neliön kirjastoja, joiden nimenomainen tavoite on toimia kirjasto-kulttuuritiloina ja integroida paikallista monikulttuurista väestöä (esimerkiksi Torino, Amsterdam, Oslo, Seattle).

Suomessa ehdotetaan valtakunnan toiseksi suurimpaan kaupunkiin, "viiden elinvoimaisen aluekeskuksen" Espooseen virtuaalikirjastoa.

Sellon liikekeskuskirjasto kattaa 30 prosenttia Espoon kaupunginkirjaston kustannuksista. Se tuottaa myös 30 prosenttia peruspalveluista, siis lainoista ja kävijöistä.

Tänä "virtuaaliaikana" 30 prosenttia asiakkaistamme on liikekeskuskirjaston myötä lisännyt kirjojen lukemista ja 40 prosenttia kirjastossa oleskelua. Nuoriso virtaa kaduilta kirjastoon käyttämään muun muassa musiikkistudiota (yli 500 käyttökertaa vuodessa).

Vierailijoiden vuo on ollut loputon: noin 1 000 kotimaista ja noin 600 ulkomaista vierailijaa tähän mennessä. Lisäksi Sello on Espoon kirjastojen ehdoton ykkönen tiedonhakukurssien, kulttuuritapahtumien ja näyttelyiden toteuttajana.

Tuntuu siltä, että ulkopuoliset eivät tajua, mitä lukuja kirjastoilla on esittää käytöstään, ja mikä jopa kansainvälinen tunnettuus voidaan saavuttaa, jos kirjastoon vähän satsataan. Espoon kirjastoissa käy päivittäin 11 000–15 000 kävijää, isoissa kirjastoissa 3 000–5 000 kävijää. Mikä toiminto kaupungissa voi esittää vastaavia lukuja?

Kuntalaiset ovat äänestäneet jaloillaan. 77 prosenttia heistä on nyt äänestänyt myös netin kautta ja kertonut haluavansa kirjaston lähelleen.

Nyt kirjastoihin satsataan yksi prosentti kaupungin menoista. Esitetyistä vaihtoehdoista kalleinkin, aluekirjastomalli, nostaa kustannukset vain 1,2 prosenttiin (vrt. liikuntatoimen 2 prosenttia).

Väitänkin, että Espoon kirjastojen säilyttäminen on arvovalinta. Aluekirjastojen rakentaminen Espoon keskukseen ja Espoonlahden alueelle on arvovalinta. Kirjasto on vapaan tiedonvälityksen peruspilari ja kulttuurin peruspalvelu. Vai onko?

aluekirjastonjohtaja

Leppävaaran alue

Espoon kaupunginkirjasto

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi