Globalisaatioraportit turhan yleisluonteisia

Pääministeri Matti Vanhasen toimeksiannosta on julkaistu kaksi merkittävää globalisaatioraporttia (valtioneuvoston julkaisusarja 14/2004 ja 19/2004). Niistä on keskusteltu lehdistössä ja vähitellen ne johtavat sekä valtakunnalliseen että muuhun kehittämistoimintaan. Sen vuoksi ja toiminnan suuntaamiseksi lienee – kliseetä hyödyntääkseni – syytä sanoa ruma sana niin kuin se on.

Raporteilla on erinomaiset tavoitteet, niissä käsitellään tärkeitä asioita ja tehdään hyviä ehdotuksia. Niitä vaivaa kuitenkin sama perusheikkous kuin suomalaista talouskeskustelua yleensäkin.

Liiketaloutta ja varsinkaan liiketoimintaosaamisen kehittämistarpeita ja -keinoja ei ymmärretä kyllin syvällisesti ja laajasti. Se näkyy raporteissa esimerkiksi seuraavilla tavoilla.

Otsikkotasolta lähtien puhutaan osaavasta, avautuvasta ja uudistuvasta Suomesta. Mutta globalisoituvilla markkinoilla ei kilpaile Suomi. Siellä kilpailevat suomalaiset yritykset ja jossain määrin myös muut suomalaiset organisaatiot, kuten toimialaorganisaatiot.

Yritysten menestys ja menestyksettömyys toki summeerautuvat Suomen kansantuotteeksi, hyvinvoinniksi jne., mutta yritykset ja niiden liiketaloudellinen tuloksellisuus ovat kaiken pohjana, minkä loppuraporttikin muodollisesti tunnustaa.

Raporttien luonnetta selittää niiden laatimisesta vastannut ohjausryhmä. En löydä joukosta yhtään kansainvälisen liiketoiminnan enkä yleensäkään liiketaloustieteen kansainvälisesti tunnustettua asiantuntijaa.

Vaikka useita kansantalouden hyviä tuntijoita ja tutkijoita on mukana, yhtään kansainvälisesti hyvin tunnettua huipputiedemiestä ei ole edes tässä ryhmässä. Tämä näkyy jo käsitetasolla. Raporteissa puhutaan esimerkiksi koko ajan tuotteista ja palveluista.

Suomalaisessa talousterminologiassa tuote tai hyödyke on yläkäsite, jonka alakäsitteitä ovat tavarat ja palvelut. Tavarat ovat konkreettisempia kuin palvelut, jotka taas ovat tavaroita prosessinomaisempia.

Useissa kohdin tällaiset käsite-epäselvyydet tuottavat raporttien lukijoille ymmärtämisvaikeuksia, joiden lukijat saattavat pelätä johtuvan kirjoittajien ymmärtämisvaikeuksista.

Asioita ei aina koeteta ymmärtää tai ymmärretä konkreettiselta, toisin sanoen yritysten ja liiketoiminnan tasolta lähtien. Siitä syystä raporttien sanoma jää usein varsin yleiseksi ja tämä johtaa myös yleisiin "on selvitettävä", "on kehitettävä" -toimenpidesuosituksiin. Kenen on selvitettävä ja miten?

Kovin yleisluonteiset ehdotukset tahtovat olla varma tapa saada hautaan hyvät tai hyvää tarkoittavat ehdotukset, mihin ohjausryhmä ei omien sanojensakaan perusteella ole suinkaan tähdännyt.

Omat osaamisalueeni, ts. liiketoimintaosaaminen yleensä sekä markkinointi- ja tuotteistamisosaaminen erityisesti, ovat raporteissa ilahduttavan vahvasti esillä kehittämiskohteina.

Niinpä ensimmäisessä eli väliraportissa todetaan eräänä keskeisenä suosituksena, että "t & k -varoja on kohdistettava pitkäjänteisesti erityisesti liiketoimintaosaamisen ja palvelualojen vahvistamiseen ja innovatiivisten kasvuyritysten rahoittamiseen".

Toisessa yhteydessä korostetaan vielä kasvuyritysten ja -yrittäjyyden sekä yritysten kansainvälistymisen tukemista.

Suomessa näytetään siis vähitellen tunnustettavan se, että yritysten ja sitä kautta koko kansantalouden ja hyvinvointiyhteiskunnan menestyminen on taattu, jos yritysten liiketoimintaosaaminen on korkeatasoista ja teknologiaosaaminen alan edellyttämää tasoa.

Monet raporttien liiketalouteen liittyvät kannanotot ja suositukset eivät kuitenkaan mene pintaa syvemmälle, minkä tiedän harmittaneen näiden kysymysten vahvoja asiantuntijoita.

Suomessa on syytä luopua liiallisesta teknologiahurahtuneisuudesta, mihin myös raportit ansiokkaasti viittaavat.

Teknologiaosaaminen on usein pelkästään avustavassa asemassa nimenomaan taloutemme valtasektorin eli palveluiden kannalta, kun taas liiketoimintaosaamista tarvitaan kaikkien tuotteiden kannattavassa kaupallistamisessa.

Joka tapauksessa merkittäväkin teknologinen innovaatio on vain kustannuserä, kunnes se on saatu kannattavasti kaupallistettua.

Kauppatieteiden ja niiden soveltavan ulottuvuuden eli liiketoimintaosaamisen perusteellinen hyödyntäminen on välttämätöntä, jos globalisaatioraporttien monia oikeansuuntaisia ehdotuksia halutaan konkretisoida ja toimeenpanna menestyksellisesti.

Vain näin globalisaatio voidaan muuntaa todelliseksi mahdollisuudeksi ja väistää sen tuomat uhat.

Yleistäen voidaan vielä kysyä, miten Suomen laissa vielä voidaan edellyttää kahdelta valtioneuvoston jäseneltä juridista asiantuntemusta, kun yhdeltäkään ei edellytetä edes taloudellista asiantuntemusta, puhumattakaan liiketaloudellisesta asiantuntemuksesta. Heijastelevatkohan globalisaatioraportit jopa tätä?

Kauppatieteellisen yhdistyksen

puheenjohtaja

professori

Helsinki

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi