Globalisaatiostrategia jäi puutteelliseksi

Valtioneuvoston kanslian asettamaa niin sanottua Brunilan työryhmän mietintöä on tarjoiltu globalisaatiostrategian nimellä.

Sen lyhytjänteiset ehdotukset eivät kuitenkaan sisällä aineksia strategiaan, jossa tulee tarkastella niitä pitkän aikavälin uhkatekijöitä, joita kohdistuu suomalaisten hyvinvointiin sekä esittää tavoitteet, joihin yhteiskunnassa pyritään 2010-luvulla. Näiden asioiden perusteella voidaan arvioida keinovalikoimaa vuoteen 2010 mennessä. Aikajänne on siis pitkä.

Mietintö on talous- ja teollisuustahojen käsitys siitä, mitä lähivuosina tulisi tehdä, jotta nykymeno talouskasvussa riippumisessa voisi jatkua. Suomen hyvinvointi sisältää muutakin kuin vain rahatalouden vaalimista.

Strategian kaksi keskeistä osa-aluetta on jäänyt käsittelemättä: luonnonvarat ja ihmiset. Näitä ei voi enää tarkastella vain kotimaan kannalta, vaan globalisaatio ajaa maailmanlaajuiseen ajatteluun.

Kehitysmaissa käytävät luonnonvarasodat merkitsevät aikaa myöten luonnonvarojen virran katkeamista teollisuusmaihin. Luonnonvarojen oikeudenmukaisen ja paikallisen käytön aikakausi koittaa samalla nopeudella kuin kehitysmaiden (sissi)armeijat vahvistuvat ja väestön koulutustaso nousee.

Suomenkin tulee pitkällä aikajänteellä valmistautua tähän kehitykseen ja kohdentaa ponnistukset omien luonnonvarojen ekologisesti kestävään käyttöön.

Globaaliyhteisön ja maailman tupon toinen mietinnössä täysin sivuutettu tekijä ovat ihmiset, työntekijät. Mietintö korostaa kyllä suomalaisten osaamisen ja koulutuksen merkitystä. Mutta mikä muutos syntyykään, kun muissakin maissa opetus paranee?

Työntekijät vaativat oman osansa saavutetusta Kiina- ja Intia-ilmiön rahatuloksesta. Palkat nousevat vaikka lakkoilemalla, vai pystytäänkö demokratiaa ja lakko-oikeutta polkemaan vielä 2010-luvullakin? Tuskin.

Halpamaita ei enää ole, mutta suomalaiset yritykset on kotimaasta imuroitu eläkeputkeen. Muutakin pitäisi tehdä kuin palvella toisiamme. Mietintö ei vastaa lainkaan tähän tulevaisuuden kuvaan.

Samana päivänä, kun mietintö julkaistiin, kansainvälinen Arktinen neuvosto raportoi ilmaston lämpenemisestä. Ilmaston muutoksen merkitys Suomen peruselinkeinoille ja suomalaisten hyvinvoinnille on vähintään samaa luokkaa kuin mietinnön ehdotukset ensi vuoden valtion talousarvioon.

Metsien osalta valmisteltiin 1990-luvulla metsästrategia, joka käytännössä on perustunut siihen, että Karjalasta saadaan raakapuuta noin neljännes Suomen käyttötarpeesta.

On harhaa kuvitella, että pitkällä aikajänteellä mikään maa antaa tällä tavoin jalostamatonta luonnonvaraa toisen maan yltäkylläisen hyvinvoinnin pönkittämiseen. Onhan Suomen ja Venäjän Karjalan välinen materiaalisen hyvinvoinnin raja yksi maapallon leveimpiä.

Mietinnössä on unohtunut tarkastella Suomen kannalta tärkeintä luonnonvaraa, metsää ja sen merkitystä yhteiskunnalle.

Vaikka kuinka huudettaisiin kansainvälisyyden nimiin, niin kuitenkin tulee perustarpeiden osalta varautua omavaraisuuteen. Kun kilpailu kriisissä kärjistyy valtioiden kesken, jokainen pitää omista perustarpeistaan kiinni.

Mietinnön onnettomimpiin lukuihin kuuluu maatalouden kehityksen arviointi. Suuri globaaliuhka on väestön kasvu. Jo nyt suurilla alueilla ovat koko väestön elintarvikkeiden tuotanto ja saatavuus alle nälkärajan.

Antautuminen EU:n taloustahojen sanelemaan maataloustuotannon alasajoon kauppapoliittisin perustein on ekologisesti ja inhimillisesti tuomittavaa. Suomen tulee äärialueen maanakin pitää perustuotanto omavaraisuustasolla.

Koko yhteiskunnan tulevaisuuden strategian tulisi sisältää hyvinvoinnin tavoitteet ja tason määrittelyn yleistä arviointia varten.

Mietinnössä ei ole esitetty minkäänlaisia arvojen vaihtoehtoja, vain kapeakatseisia teollisuushyödykkeiden kasvutavoitteita.

Miten Suomessa haluttuun tasa-arvoiseen ja oikeudenmukaiseen hyvinvointiin päästään ja onko siihen varaa? Pystymmekö sen pitämään itse yllä rasittamatta liikaa luonnonvaroja ja ympäristöämme?

Nämä keskeiset kysymykset edellyttävät globaalistrategiatyöryhmän (Globa 2020) asettamista, eikä vain teollisuus- ja talousihmisistä koottuna. Työryhmän tehtävänä olisi valmistella myös suunnitelma siitä, miten eri yhteiskuntapolitiikan alueilla varaudutaan talouskasvun hidastumiseen ja jopa pitkäaikaiseen pysähtymiseen. 

ympäristönsuojeluneuvos

Kauniainen

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi