Hallituksen koulutuspolitiikka ristiriitaista

Hallitus on ilmoittanut selonteossaan uudistavansa koulutusta talouskasvun osaamisperustan vahvistamiseksi ja työvoiman tarjonnan turvaamiseksi. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi on ilmoitettu muutamista toimenpiteistä.

Lukion opinto-ohjauksen näkökulmasta yksi ansaitsee erityisen huomion. Opetusministeriö aikoo "lukio-opinnoissa palata siirtymäajan kuluessa tavoitteelliseen kolmen vuoden kestoon".

Taustalla on ilmeisesti pyrkimys varhaistaa nuorten työuria. Mitään erityisiä keinoja, millä nykyinen joustava ja luokaton lukio muutetaan kolmivuotiseksi, ei esitetä.

Perinteisesti keinorepertuaareihin on aina liitetty "lukion opinto-ohjauksen tehostaminen". Lukion opinto-ohjaajana olen imarreltu tästä ammattikuntaani kohdistuneesta omnipotentista odotuksesta. Opinto-ohjaus maamme lukioissa ei vain ole siinä kunnossa kuin päättäjät kuvittelevat.

Kyseinen ammattikunta on edelleen vailla valtakunnallista virkaehtosopimusta ja täysin heikentyvän kuntatalouden armoilla. Suurin osa kunnista miettii koko ajan, miten minimoida koulutuksen kustannuksia ja ohjauksen resursseja.

Kummallista tässä hallituksen päätöksessä on koulutuspoliittisten toimenpiteiden keskinäinen ristiriitaisuus.

Valtioneuvoston päätöksen mukaan lukion pakollisten kurssien määrää lisätään syksystä 2005 alkaen. Myös siirtyminen ainereaaliin keväästä 2006 lähtien lisää opiskelijoiden paineita lukio-opintojen ajalliseksi pidentämiseksi.

Yhtälö ei oikein toimi, jos samanaikaisesti tehdään sekä lukiota pidentäviä että sitä lyhentäviä päätöksiä. Koulutuspolitiikan näköalattomuutta kuvastaa se, ettei lukio-opintojen ja koko nuorisoasteen koulutuksen tabuihin ole uskallettu puuttua.

Maamme demografisen kehityksen uhkakuvat ovat sitä luokkaa, ettei näpertely pienissä yksityiskohdissa riitä.

Globalisaation alueelliset vaikutukset tulevat uhkaamaan monien pienten lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten olemassaoloa.

Näiden nuorisoasteen oppilaitosten eloonjäämiskamppailu kiihtyy vääjäämättä koko Suomessa, ellei nuorisoasteen koulutuksessa päästä rakenteellisiin uudistuksiin.

Opiskelijapula alkaa laajeta pienehköjen taajamien lukioihin ja ammattioppilaitoksiin. Monessa maakunnassa vain yhden kaupungin toisen asteen kouluilla on näköpiirissä valoisa tulevaisuus.

Nuorisokoulun vastustus on ollut suurta, mutta kohta loppuvat opiskelijat niin lukioista kuin ammattioppilaitoksista.

Hallitus on huolissaan siitä 16 prosentista lukio-opiskelijoita, joiden opinnot venyvät neljännelle vuodelle. Vanhassa luokallisessa lukiossa luokalleen jääneitä oli 13 prosenttia. Tähän pitää vielä lisätä keskeyttäjät, jotka nykysysteemissä ovat vähentyneet.

Mistään massiivisesta työelämäpadosta tässä ei siis ole kysymys. Mutta onko hallitus ollut sokea sille tosiasialle, että lähes sata prosenttia lukion päättöluokkalaisista ei tee käytännössä mitään opiskeluun liittyvää yli puoleen vuoteen helmikuusta syyskuuhun?

Mitään järkiselitystä ei ole sille, että keväisin ylioppilaskirjoituksiin osallistuville järjestetään kuukausitolkulla "lukulomaa", kun syksyn ylioppilaskirjoitukset hoituvat koulutyön ohessa.

Ylioppilaskirjoituksetkin ovat sisältöjensä ja järjestelyjensä puolesta kuin jäänne sadan vuoden takaa.

Sinettejä auotaan ja koevastauspusseja kuljetellaan edestakaisin ympäri Suomea samalla tavoin kuin 1800-luvulla – hevoskyyti on vain vaihtunut hieman nopeammaksi, aikataulut eivät.

Tietoyhteiskunnan mallimaana esiintyvä Suomi on uskomattoman vanhanaikainen koulumaailman prosesseissa. Ylioppilaskirjoitukset, yliopistoon ja koulutukseen hakeutuminen pitäisi muuttaa sähköiseksi ja pikaisesti. Lissabonin strategian tavoitevuosi 2010 on kohta käsillä.

Yliopistojen ja myös monien ammattikorkeakoulujen pääsykoerumba on yksi kummajainen.

Ainereaaliin siirrytään keväällä 2006, mutta korkeakouluasteen oppilaitoksissa ei ymmärretä, että niiden pitäisi reagoida nyt ja ilmoittaa, miten ne valitsevat opiskelijansa.

Selitykseksi ei kelpaa, että siirtymäajan kuluessa pitää ottaa huomioon sekä vanha- että uusimuotoiset reaaliaineiden kokeet.

Ainereaali pitäisikin avata kaikille. Kokeen voisi tehdä kuka tahansa ja niin monta kertaa kuin kantti kestää.

Näin saataisiin "harvinaisiin" aineisiin, kuten kemiaan, tilastollisesti edes kohtuullinen osallistujamäärä. Vasta tämän jälkeen tätä koetta voitaisiin käyttää aidosti korkeakoulujen pääsykriteerinä.

Lisäksi lukioiden pakollisten kurssien määrää voitaisiin reilusti laskea. Jo nyt kymmenissä erikoislukioissa on mahdollista suorittaa lukioiden kurssit huomattavasti kevyemmällä ohjelmalla.

70 kurssin minimikurssimäärällä lukion ohjesuoritusajaksi voitaisiin laittaa 2,5 vuotta.

lukion opinto-ohjauksen lehtori

Tampereen normaalikoulu

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi