Hallituksen toimet ruokkivat työttömyyttä

Suomen hallitus on työllisyysohjelmassaan ehdottamassa, että työmarkkinatuki muutetaan 500 työttömyyspäivän jälkeen vastikkeelliseksi tueksi. Tämän käytännön on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2006 alusta.

Uusi käytäntö tarkoittaa, että 500 päivää kärsittyään työtön saa työmarkkinatukensa (23,24 euroa päivässä) vain ottamalla vastaan tarjottua työtä tai osallistumalla tarjottuun koulutukseen.

Ajatus on sinänsä hyvä, mutta tässäkö on vallanpitäjiemme vastaus Kiina-ilmiöön?

Mistä ihmeestä työttömälle yhtäkkiä löytyykin työtä heti, kun 500 päivää on kulunut, jos sitä ei ole tuon 500 päivän aikana löytynyt? Vastaus taitaa olla tuossa 23,24 euron työmarkkinatuessa.

Mitä työtä Suomessa saa laillisesti teettää 2,9 eurolla tunnissa? Oletan nimittäin, että sitä työtä sitten tehdään kahdeksan tuntia päivässä, eihän muussa tapauksessa voi puhua työn tekemisestä.

Saako korvauksen lisäksi kulukorvauksia esimerkiksi työmatkoista? Työttömille tarjolla olevasta koulutuksesta ei kannata enempiä mainita.

Onkohan päättäjiltä jäänyt huomaamatta, että nykyjärjestelmämme ruokkii työttömyyttä sen sijaan, että se lisäisi työllisyyttä.

Nyky-Suomessa yli 50-vuotiaan, mahdollisesti ylipainoisen ja maratonin juoksemiseen kykenemättömän, kenties tupakoivan mies- tai naishenkilön näyttää olevan aika mahdotonta saada osaamistaan vastaavaa ja asiallisesti palkattua työtä vapailta markkinoilta.

Jopa pelkästään ikä riittänee työmarkkinoilta syrjäytymiseen. Ei auta, vaikka eläkeikää kuinka nostettaisiin.

Jo nyt työnantajat palkkaavat henkilöstöä määräaikaisilla sopimuksilla ja lisäpisteitä työnhakuun saa, mikäli hakija täyttää kriteerit työllistämistuen maksamiseksi työnantajalle.

Työllistämistuen avulla ihminen työllistyy. Ja kun tuki loppuu, häntä ei suinkaan vakinaisteta, vaan tilalle otetaan uusi tukityöllistetty. Näin järjestelmä näyttää toimivan.

Miten käy tulevaisuudessa uuden työllisyysohjelman tultua voimaan? Johtaako tuleva käytäntö uusiin irtisanomisiin; kierrätetään uusi porukka ansiosidonnaiselle ja otetaan yli 500-päiväiset tilalle tekemään kyseiset työt työmarkkinatuella eli 23,24 euron päiväpalkalla?

Työtä tässä maassa tarvittaisiin, ei vastikkeellista työttömyysturvaa. Mielestäni on hyvä, jos yhteiskuntamme pystyisi huolehtimaan edes nuorisosta.

On hyvä, että nuorille työttömille pyritään järjestämään työnsaantitakuu kolmen työttömyyskuukauden jälkeen, mutta ei heitäkään saa riistää 23 euron päiväpalkalla. Mietin, ovatko ammattiliitot nukahtaneet tämän asian kanssa. . .

Helsingin Sanomissa oli 27. 1. iloinen uutinen: Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Kimmo Kiljunen oli viikon mittaisessa työharjoittelussa Simonkodissa, missä hän teki oikeaa työtä nähdäkseen vanhainkodin arjen asukkaan ja työntekijän näkökulmasta.

HS:n mukaan Kiljunen aikoi haastaa suomalaiset kansanedustajakollegansa osallistumaan samanlaiseen työharjoitteluun. Loistava ajatus!

Ehdotan käytännön elämästä vieraantuneille ministereille ja kansanedustajille pakollista yhden viikon työelämään tutustumisjaksoa vuosittain. Tänä vuonna he voisivat suorittaa tutustumisensa vanhainkodeissa, ensi vuonna sairaaloissa, sitten päihdehuollossa, jne.

Vuosittain saataisiin 200 kansanedustajan voimin kyseisissä laitoksissa neljän henkilötyövuoden lisäpanostus. Kustannuspuolikaan ei muodostuisi ongelmaksi, kun kansanedustajat irrottaisivat kyseisen viikon niistä harrastuksista, jotka jo nykyisinkin pitävät heidät poissa eduskunnan istunnoista.

Oikeisiin töihin tutustumisen jälkeen luulisi ennen pitkää työllistämiskeskusteluunkin saatavan hitunen arkirealismia mukaan.

Valtiovallan viime vuosina esittämät lääkkeet työllisyyden parantamiseksi eivät ole kehittyneet sitten 1990-luvun alun. Niiden pääsääntöisenä tavoitteena näyttää valitettavasti edelleenkin olevan vain työttömyyskortistojen siivoaminen ja tilastojen kaunistaminen – ei niinkään työllisyyden lisääminen.

Vai joko muun muassa maatalouden alasajoajatuksesta on luovuttu? On mielenkiintoista nähdä kymmenen vuoden kuluttua, missä silloin mennään.

Vantaa

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi