Hallitus toimiin EU:n kilpailukyvyn puolesta

Puheenjohtaja José Manuel Barroson komissio julkisti helmikuussa tiedonannon "Yhteistyöllä kasvua ja työpaikkoja – uusi alku Lissabon-strategialle". Se on vakava yritys nostaa EU:n surullisen kuuluisa kilpailukykystrategia uudelleen raiteilleen.

EU:n keväthuippukokouksessa 22. 3. päätetään Lissabon-strategian jatkosta. Kysymys on uuden 25 jäsenmaan EU:n ensimmäinen suuri suunnanmääritys.

Suomen kannalta linjauksilla on erityinen merkitys, koska ne määrittävät huomattavalta osin tulevan EU-puheenjohtajamaan Suomen poliittisen agendan vuodelle 2006.

Yritysten näkökulmasta kysymys on toimista, joilla määritetään yritystoiminnan edellytyksiä Euroopassa seuraavien viiden vuoden aikana.

Komissio tunnustaa, että alkuperäinen tavoite nostaa EU maailman kilpailukykyisimmäksi talousalueeksi vuoteen 2010 mennessä on jäämässä haaveeksi: "- - edistys on parhaimmillaankin ollut epätasaista".

Myös syyt epäonnistumiseen tuodaan lievällä itseruoskinnalla esiin: "yksinkertaisesti kysymys on toimeenpanon puutteesta eurooppalaisella ja kansallisella tasolla - - se johtuu myös poliittisesta agendasta, joka on tullut liian ylikuormitetuksi epäonnistuneesta koordinoinnista ja joskus ristiriitaisista painopisteistä".

Elinkeinoelämä on kritisoinut Lissabon-strategiaa sen liiallisesta laajuudesta ja epäjohdonmukaisuudesta. Brysselissä on jo pitkään tiedetty, että ainoa tapa saada poliittinen aloite eteenpäin on liittää se osaksi Lissabonin strategiaa.

Niinpä alkuperäiseen kilpailukykystrategiaan on liitetty vuosien varrella ympäristönsuojelua, köyhyydentorjuntaa ja lasten päivähoidon kehittämistä. Kaikki tärkeitä asioita, joiden edistäminen vaatii kuitenkin terveen taloudellisen pohjan.

Nyt komissio ehdottaa valintojen tekemistä. Talous kuntoon ennen muuta. Lyhyellä tähtäyksellä on painotettava toimenpiteitä, jotka edistävät kasvua ja työllisyyttä. Terveen talouden pohjalta voidaan näin jatkossakin huolehtia sosiaalisesta ja ympäristön hyvinvoinnista.

Uusi linjaus on tervetullut. Se pitää nyt jalkauttaa käytännön toimiksi. Elinkeinoelämä odottaa, että Euroopan poliittiset päättäjät sitoutuvat aidosti antamaan yritystoiminnalle mahdollisuuden toimia talouden moottorina.

Elinkeinoelämä on peräänkuuluttanut EU:n toimien sisäistä johdonmukaisuutta. Vasen käsi ei aina ole tiennyt, mitä oikea tekee.

Samalla, kun komission sisämarkkina- ja yrityspääosastot ovat pyrkineet edistämään yritystoiminnan edellytyksiä, ympäristöpääosasto ja sosiaaliasioiden pääosasto ovat tuottaneet ehdotuksia, jotka ovat olleet omiaan lisäämään eurooppalaisten yritysten kustannuksia.

EU:n ei ole syytä toimia maailmanlaajuisena edelläkävijänä ilmastopolitiikassa, kemikaalipolitiikassa tai työelämän säätelyssä, mikäli tuloksena on eurooppalaisen yritystoiminnan edellytysten heikentyminen ja kilpailuedun siirtyminen muualle.

Lissabon-strategian epäonnistumisen syynä on myös jäsenvaltioiden sitoutuneisuuden puute.

Kun keväthuippukokouksissa on ollut tarkoitus linjata taloudellista kasvua edistäviä toimia, on viime aikoina tullut säännöksi käyttää aika johonkin maailmanpoliittisesti sinänsä tärkeään asiaan.

Lissabon-strategian epäonnistumisen symboliksi on noussut erimielisyys ns. yhteisöpatentista.

Jäsenvaltiot eivät ole pystyneet sopimaan vuosien yrityksestä huolimatta nykyistä yksinkertaisemmasta patenttijärjestelmästä.

Seurauksena on, että patenttikustannukset ovat EU:ssa kuusinkertaiset verrattuna Yhdysvaltoihin. Näin ei todellakaan edistetä osaamiseen ja innovaatioihin perustuvaa dynaamista taloutta!

Lissabon-strategian edistämiseksi tarvitaan komission ehdotusten mukaisesti toimia sekä EU-tasolla että kansallisella tasolla. EU-tason toimet liittyvät sisämarkkinoiden kehittämiseen, maailmankaupan esteiden poistamiseen sekä innovaatiotoiminnan edistämiseen.

Jäsenmailta odotetaan käytännön toimia niin ikään innovaatioiden, tutkimuksen ja koulutuksen edistämiseksi, mutta erityisesti toimia rakenteellisiksi uudistuksiksi sosiaaliturva- ja työmarkkinajärjestelmissä.

Jäsenmaiden innostus sosiaali- ja työmarkkinapoliittisiin rakenteellisiin uudistuksiin on ollut vaihtelevaa, vaikka viime aikoina onkin edistystä saavutettu jopa Saksassa ja Ranskassa.

Jäsenvaltioilta edellytetään nyt komission ehdotuksen mukaan kansallisia toimintasuunnitelmia Lissabon-tavoitteiden toteuttamiseksi. Suunnitelmien tulee kattaa kaikki politiikkalohkot, ja ne tulee saattaa myös kansallisten parlamenttien käsiteltäviksi. Näin toivotaan suunnitelmille lisää poliittista painoa.

Suomen osalta kansallinen suunnitelma on itse asiassa jo olemassa. Ylijohtaja Anne Brunilan johtaman työryhmän raportti "Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi" kattaa aihealueet, joita Lissabon-strategia edellyttää.

Tämän ohjelman toteuttamiseksi ei tarvita komission ehdottamaa "Mr tai Ms Lissabonia" vaan nopeaa ja tehokasta hallituksen päätöksentekoa.

Uudessa Lissabon-hengessä Suomi voi näyttää tietä ja toteuttaa ripeästi oman paremman tulevaisuuden ohjelmansa esimerkiksi muille.

johtaja

toimintaympäristösektori

Elinkeinoelämän keskusliitto

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi