Hankintabyrokratia suuri riesa kunnille

Kuntia on moitittu tehottomiksi. Tehottomuuden alkusyynä pidetään byrokraattista hallintojärjestelmää. Tehokkuutta korostavien kehittämishankkeiden keskeisenä tavoitteena on ollut byrokratian korvaaminen joustavammilla toimintavoilla.

Jo parinkymmenen vuoden ajan johtavana uudistusoppina on ollut ns. uusi julkisjohtaminen (New Public Management), joka tarkoittaa byrokraattisen toimintatavan korvaamista yrityselämässä kehitetyillä organisointi-, johtamis- ja hallitsemistavoilla. On sanottu, että byrokratia on uuden julkisjohtamisen vihollinen numero yksi.

Toinen keskeinen kehittämissuunta, jolla pyritään uudistamaan kunnallishallintoa, on eri toimijoiden verkostomainen yhteistyö. Korostetaan rajat ylittävää yhteistyötä kuntien kesken, kuntien ja yritysten, kuntien ja järjestöjen, kuntien ja valtionhallinnon virastojen sekä kuntien erilaisten tutkimus- ja oppilaitosten välillä.

Erilaista osaamista yhdistämällä, hakemalla suuremmilla kokonaisuuksilla suurtuotannon etuja sekä rakentamalla luottamukseen perustuvia ja eri osapuolia hyödyttäviä yhteistoimintamalleja pyritään tehokkaampaan toimintaan.

Kunnallishallinnon byrokraattisia jäykkyystekijöitä on pystytty poistamaan ja kunnallishallinto on monilla tehtäväalueilla tullut joustavammaksi. Silti tehostamistarvetta riittää. Valtionhallinto on omalta osaltaan luvannut raivata esteitä tehostamisen tieltä.

Hankintalainsäädäntö on kehittynyt tähän tavoitteiseen nähden vastakkaiseen suuntaan. Kun toimintatapojen uudistuksilla byrokratiaa ajetaan toisesta ovesta ulos, tuodaan sitä hankintoihin liittyvillä kilpailuttamismääräyksillä toisesta ovesta sisään.

Tavaroiden ja palvelujen hankinta alkaa olla tarkimmin lainsäädännöllä määritelty kunnallinen tehtävä.

Byrokratian ominaispiirteinä pidetään lainsäädännöllä ja muilla säännöillä tarkoin määriteltyä toimintaa, muotomääräistä menettelytapaa, tarkkoihin kirjallisiin dokumentteihin perustuvaa päätöksentekoa, koulutettujen asiantuntijoiden hallitsemaa tehtäväaluetta ja oman byrokraattisen terminologian käyttöä.

Lisäksi byrokraattiseen hallintoon kuuluu rajoittamaton oikeus valittaa päätöksistä ja valitusten käsittelyprosessi, jossa muotoseikat ohittavat tarkoituksenmukaisuuskysymykset.

Mikä muu kunnallinen toiminta täyttää yhtä hyvin byrokraattisen hallinnon ominaisuudet kuin tavaroiden ja palvelujen hankintatoimi?

Byrokratian ongelmakohdista on käyty paljon sekä tieteellistä että käytännön keskustelua. Persoonattomien sääntöjen noudattaminen ja virheiden pelko turruttaa viranhaltijat ja tappaa luovuuden.

Byrokratiassa tosiasiallinen päätöksenteko on kaukana siitä käytännön toimintatasosta, jossa tunnistetaan toiminnan todelliset tarpeet. Nämä byrokratian ominaisuudet ovat tuttuja ilmiöitä hankintalainsäädännön soveltamisessa.

Kuntien välisestä palvelujen vaihdosta ollaan tekemässä hankintalain mukaista toimintaa. Yritysten ja kuntien välistä yhteistyötä voidaan tehdä vain kilpailuttamislainsäädännön määräämällä tavalla.

Helmikuun alussa hankintalainsäädäntö muuttui siten, että hankintasopimusta ei saa tehdä ennen kuin valitusaika hankintapäätöksestä on kulunut. Tämä tietää käytännössä vähintään 21 päivän ja enimmillään 28 päivän odotusaikaa.

Miten kunnat pystyvät noudattamaan tällaista määräystä ja toimimaan samalla nopeasti ja joustavasti? Yrityssektorilla tällaiset määräykset halvaannuttaisivat koko toiminnan.

Vain osa kuntien hankinnoista voidaan ohjelmoida etukäteen. Laitteita menee rikki, kiinteistöissä ilmaantuu vaurioita, tulee nopeita suunnittelutarpeita ja muita äkillisiä tilanteita.

Usein suurimmat kustannukset tulevat toimenpiteiden pitkästä odotusajasta. Lain mukainen odotusaika tuottaa kunnille lisäkustannuksia.

Helsingin Sanomissa 13. 2. olleessa kirjoituksessa esiteltiin esimerkkejä kuntien hankintapäätöksistä, jotka oli kumottu markkinaoikeudessa. Niistä ei selvinnyt, saatiinko uusilla päätöksillä edullisempia ratkaisuja. Toiminnan viivästymistä on kuitenkin tapahtunut.

Kunnista löytyy myös paljon esimerkkejä, joissa ns. turha valitus on viivästyttänyt hankintapäätöksen toimeenpanoa ja aiheuttanut kunnalle kustannuksia.

Yleensä merkittäviä uudistuksia on arvioitu tutkimuksilla. Kilpailulainsäädäntö on muuttanut kuntien toimintaa. Sen vaikutuksista tutkimuksia ei ole näkynyt. Niitä olisi korkea aika ryhtyä tekemään, jotta lapsi ei kokonaan menisi pesuveden mukana.

dosentti, hallintotieteiden tohtori

Jyväskylä

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi