Helsinki on huolehtinut vain omasta kasvustaan ja vaurastumisestaan

Valtion harjoittama alueellistamispolitiikka herättää kiivasta keskustelua ja kiivasta vastustusta. Helsingin Sanomien jutun (19. 10.) otsikko "Tämä virasto lähtee nyt Kainuuseen" kirkui uhkaavasti, ja alaotsikko syytti, että nykyisten työntekijöiden kannalta alueellistamisessa ei ole järjen häivää.

Mistä on kyse? Miltä tämä alueellistaminen näyttää täältä järjettömästä periferiasta eli Kainuusta käsin tarkasteltuna?

Huhut kertovat, että aikojen alussa Suomessa harjoitettiin aluepolitiikkaa, jonka tarkoituksena oli koko maan kehittäminen ja asuttuna pitäminen. Tällaista ei ole tapahtunut enää vuosikymmeniin.

Ainoa alue, jota Suomessa on viime vuosikymmenten aikana kehitetty, on ollut pääkaupunkiseutu: Helsinki ja sen ympäryskunnat.

Tälle nykyisin pöyhkeästi metropolialueeksi kutsutulle seudulle on panostettu kaikki valtakunnan voimavarat ja niin julkisten kuin yksityistenkin alojen toimielimet ja johtokeskukset.

Siihen verraten valtion nykyiset alueellistamistoimet ovat vain hyttysen ininää Kehä III:n liikenneruuhkassa.

Helsingistä, pienestä kalastajakylästä, tuli Venäjän keisarin määräyksestä pääkaupunki vuonna 1812 Turun palon jälkeen. Nyt tämä kyläpahanen on kasvanut mahtailevaksi metropoliksi ja samalla unohtanut tyystin, mikä on pääkaupungin tehtävä: luoda edellytyksiä ja mahdollisuuksia koko kansakunnan menestykselle ja kukoistukselle.

Helsinki on huolehtinut vain omasta kasvustaan ja vaurastumisestaan. Maan nykyisessä hallituksessa ei taida ollakaan muita kuin Helsingin asioita hoitavia ministereitä.

Helsinki haluaa kaiken ja heti – myös ihmiset. Viimeisin suunnitelma on, että seuraavien 15–20 vuoden kuluessa uusiin radanvarsitaajamiin muuttaa muualta maasta vähintään 200 000 ihmistä, noin 2,5 kertaa Kainuun nykyinen väestömäärä.

Minusta Helsinki on tällä metropolipullistelullaan menettänyt lopunkin moraalisen oikeutensa pääkaupungin asemaan. Tarvitaan aivan uusia, radikaaleja alueellistamistoimenpiteitä. Tarvitaan uusi pääkaupunki.

Helsingin omahyväinen, likinäköinen nurkkakuntaisuus, itsekeskeisyys ja väkivaltainen alueliitospolitiikka eivät kuulu pääkaupunkina toimivan paikkakunnan kuvaan. Suomalaisten itsensä, ei Venäjän keisarin, on aika valita itselleen pääkaupunki.

Ehdotan uudeksi pääkaupungiksi joko Rovaniemeä tai Kemijärveä. Ne sijaitsevat Pohjois-Suomessa ja niiden väestö on kokenut pohjoisen selviytymistaistelun ankaruuden. Siksi noiden kuntien asukkailla on väistämättä avarampi näkemys Suomen asioista kuin eteläisimmän Suomen metropolieliitillä.

Uskon, että Rovaniemellä ja Kemijärvellä asuvilla ihmisillä on kykyä ja voimaa nähdä koko maan etu ahtaiden paikallispyyteiden yli ja ohitse.

Helsingin Sanomien toimittaja itki jutussaan järkyttyneenä niiden helsinkiläisten valtion työntekijöiden kohtaloa, joiden työpaikkaa harkitaan siirrettäväksi metropolialueen ulkopuolelle, ehkä jopa sinne kauheaan Kainuuseen.

Kukaan ei itke niiden liki tuhannen ihmisen tilannetta, jotka joka vuosi joutuvat muuttamaan Kainuusta Helsinkiin tai muutamaan muuhun niin sanottuun "kasvukeskukseen" työn ja toimeentulon perässä. Heillä ei ole vapautta valita. Työpaikat on ulkoistettu Helsinkiin tai peräti ulkomaille.

Viime kädessä on kysymys siitä, mihin suuntaan Suomea nyt halutaan rakentaa. Tähän nykyiseenkö, jota hallitsevat ne kaksi tai kolme niin sanottua kasvukeskusta eli ostos- ja elämysparatiisia, joiden ulkopuolella on kuihtuva ja näivettyvä muu Suomi? Vai suuntaan, jossa ihmiset voivat tehdä työtä ja rakentaa tulevaisuuttaan omilla vuosisataisilla asuinseuduillaan ihmisarvonsa ja oman elämänsä hallinnan säilyttäen?

Ja vieläpä niin, ettei heidän tarvitse kuunnella jollekin metropolialueelle pakkautuneen korskean yläluokan rujoa pilkkaa ja halveksuntaa siitä, että te ette kelpaa, koska te asutte väärässä paikassa.

Juha Häkkänen, näyttelijä Kajaani

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi