Ilmastonmuutoksen torjunta riskinhallintaa

Lähestymistapaamme ilmastonmuutoksen torjuntaan olisi muutettava. Se olisi ymmärrettävä riskinhallinnaksi.

Tutkijat julkaisevat jatkuvasti uusia, toinen toistaan hälyttävämpiä raportteja. Viime syksyinen tutkimus arktisesta ilmastonmuutoksesta kertoo, että arktiset alueet lämpenevät lähes väistämättä 4–7 astetta. Jääkarhu uhkaa kuolla sukupuuttoon.

Tammikuun lopulla Nature-lehti julkaisi tulokset tähän mennessä laajimmasta ilmastomallien tietokonelaskennasta. Oxfordin yliopiston johtamaan projektiin osallistui ihmisiä 150 maasta.

Tulos oli, että maapallo lämpenee vuoteen 2050 mennessä 2–11 astetta, kun "virallinen auktoriteetti", IPCC eli hallitustenvälinen ilmastopaneeli arvioi "vain" 1,4–5,8 astetta vuoteen 2100 mennessä.

Yhdentoista asteen lämpeneminen merkitsisi kuumempaa kuin dinosaurusten aikaan ja mahdollisesti kuumempaa kuin koskaan.

Julkista keskustelua Kiotosta ja päästövähennyksistä hallitsee kuitenkin kauhistelu päästövähennysten hinnasta.

Valmiutemme maksaa olisi kuitenkin suhteutettava riskin suuruuteen. Jos maapallo saattaa muuttua ihmiskunnan kannalta ratkaisevasti huonommaksi, ja jos kokonaisten kansakuntien elämä voi joutua vaakalaudalle, pitää toki löytyä valmiutta uhan torjumiseen.

Olemmehan valmiit maksamaan puolustusvoimien ylläpidosta joka vuosi noin kaksi prosenttia kansantuotteesta, vaikka näköpiirissä ei ole maahamme kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen uhkaa.

Kioton sopimusta on moitittu kalliiksi, mutta sen arvioidaan maksavan Suomelle noin 10 vuoden aikana yhteensä vähemmän kuin yhden vuoden puolustusmenot.

Brittihallituksen tieteellinen pääneuvonantaja Sir David King on useasti todennut, että ilmastonmuutos on suurempi uhka turvallisuudellemme kuin esimerkiksi kansainvälinen terrorismi.

Tammi–helmikuun vaihteessa brittihallituksen järjestämässä seminaarissa esiteltiin Illinoisin yliopistossa tehty tutkimus, joka ennustaa Golf-virran pysähtymiselle aiempaa paljon suurempaa todennäköisyyttä.

Tämän tutkimuksen mukaan, jos maapallon keskilämpötila nousee kolmella asteella, Golfvirta pysähtyy 45 prosentin todennäköisyydellä ennen vuotta 2100 ja 70 prosentin todennäköisyydellä ennen vuotta 2200.

Jos näin käy, Brittein saarilla ja Pohjoismaissa tulee paljon nykyistä kylmempää, ilmaston keskimääräinen lämpeneminen ei korvaa Golfvirran menetystä. Suomi saattaisi suurelta osin muuttua tundraksi.

Golfvirran pysähtymisestä tai muista suuren luokan katastrofeista ei tietenkään voi olla etukäteen varma. Mutta olemmeko valmiit hyväksymään näin suuren riskin? Kuka astuisi lentokoneeseen, joka putoaa 45 prosentin todennäköisyydellä kesken lennon?

Kioton sopimus tulee voimaan tänään. Tämä on historiallinen edistysaskel. Mutta jo sitä solmittaessa tiedettiin, että se on vasta alkua.

Lisää ja paljon suurempia päästövähennyksiä tarvitaan monen vuosikymmenen ajan, jos haluamme estää ilmastonmuutoksen kiihtymisen vaaralliseksi.

Monien arvioiden mukaan maapallon lämpeneminen kahdella asteella on kriittinen raja. Jos ilmasto lämpenee sitä enemmän, ihmisten elinympäristöt huononevat peruuttamattomasti laajoilla alueilla.

Merenpinta nousee, hirmumyrskyt yleistyvät, pellot kuivuvat ja juomavesivarat niukkenevat, esimerkiksi.

Kioton sopimusta solmittaessa arvioitiin, että tuon kahden asteen rajan alapuolella pysytään, jos ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu pysäytetään noin kaksinkertaiselle tasolle verrattuna aikaan ennen teollistumista.

Uudemmat tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että tuo "point of no return" on paljon alhaisempi ja saatetaan nykyvauhdilla saavuttaa jo 10 vuoden kuluttua.

Uusimpien tietojen valossa globaaleja kasvihuonekaasupäästöjä tulisi vähentää noin 60 prosenttia noin vuoteen 2050 mennessä ja etupainotteisesti. Teollisuusmailta vaaditaan enemmän, koska meidän päästömme henkeä kohden ovat paljon suuremmat kuin kehitysmaissa.

Buenos Airesin ilmastokokouksessa viime joulukuussa kinasteltiin siitä, aloitetaanko ylipäänsä neuvotteluja Kioton jälkeisistä eli vuoden 2012 jälkeisistä päästövähennyksistä. Lopulta sovittiin, että tämä keskustelu alkaa ensi toukokuussa Bonnissa pidettävällä asiantuntijaseminaarilla.

Buenos Airesissa kävi aivan ilmeiseksi, että muu maailma katsoo odottavasti EU:hun. Kioton sopimuksessa mukana olevat teollisuusmaat, kuten Japani, Kanada ja Uusi-Seelanti odottavat aloitteitamme, samoin ne Yhdysvaltain osavaltiot, jotka ovat päättäneet osavaltiotason päästövähennystoimista.

EU on jo aiemmin sitoutunut rajoittamaan maapallon lämpenemisen korkeintaan kahteen asteeseen. Jotta tällä sitoumuksella olisi mitään arvoa, EU:n on rohjettava ottaa seuraava askel ja ehdottaa muille valtioille tätä vastaavia päästövähennystavoitteita.

Euroopan parlamentti totesi tammikuussa, että teollisuusmaiden tulisi vähentää päästöjään 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 60–80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, verrattuna vuoteen 1990.

Tämä kuulostaa dramaattiselta, mutta vuosiaskeliksi muutettuna se merkitsisi ensi vuosikymmenellä runsaan kahden prosentin vuotuisia vähennyksiä ja sen jälkeen noin 1,5 prosentin vähennystahtia.

Se maksaa, mutta tarvittavat investoinnit uuteen fiksumpaan ja puhtaampaan energiatekniikkaan maksavat silti paljon vähemmän kuin esimerkiksi puolustusmenot.

Emme saa rajoittua torjumaan vain sellaisia uhkia, joista on aiempaa kokemusta, kuten sotilaallista hyökkäystä. On ymmärrettävä, että ilmastonmuutos on turvallisuusuhkistamme suurimpia.

Euroopan parlamentin

ympäristövaliokunnan

varapuheenjohtaja

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi