Itsemurhayritys ei takaa hoitoon pääsyä

 Nimimerkki Avuton kysyi mielipidesivuilla (HS 9. 12.), pitäisikö hänen toivoa läheisensä yrittävän itsemurhaa tai pahoinpitelevän ohikulkijan, jotta tämä saisi apua mielenterveysongelmiinsa. Suomen lain mukaanhan henkilön on oltava itselleen tai muille vaaraksi, ennen kuin hänet voidataan määrätä tahdonvastaiseen hoitoon.

Käytännössä itsemurhankaan yritys ei kuitenkaan ole tae hoidon saamiselle.

Olen itse yrittänyt enemmän kuin kerran itsemurhaa, ja vain yhden kerran olen saanut lähetteen tahdonvastaiseen hoitoon. Silloin olin viisi päivää psykiatrisella osastolla, jonka jälkeen minun todettiin olevan terve ja valmis avohoitoon.

Nyt saan hyvää hoitoa, mutta pitkälti sen takia, että olen itse läheisteni tukemana jaksanut tätä hoitoa sinnikkäästi vaatia.

Tilannetta on ehkä myös helpottanut se, että olen itse hoitoalan ammattilainen ja tiedän oikeuteni ja hoitomahdollisuudet.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että henkilö olisi voitava määrätä tahdonvastaiseen hoitoon silloin, kun hän ei itse ymmärrä omaa tilaansa eli on niin sanotusti sairaudentunnoton. Näin myös silloin, kun välitöntä vaaraa itsensä tai muiden vahingoittamiselle ei olisikaan.

Lääkäreiden olisi myös osattava ja uskallettava tarpeen vaatiessa käyttää tahdonvastaiseen hoitoon lähettämistä; pelkkä lain muutos ei riitä.

Totuus on kuitenkin se, että hoitoa saa vain, jos sitä itse jaksaa vaatia.

Ei siis kannata yrittää itsemurhaa epäonnistumisen ja hoidon toivossa. Riski onnistumiseen on liian suuri, ja ensimmäisenähän siinä hyötyy yhteiskunta. Yksi mielenterveyspotilas vähemmän tuonee kunnon säästöt.

Julkaisemme kirjoituksen

poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi