Johtopäätökset Susiluolasta perusteltuja

Kristiinankaupungin ja Karijoen rajamailla olevan Susiluolan geologiset tutkimukset alkoivat 1996, ja ensimmäiset tieteelliset julkaisut ilmestyivät 2002.

Etelä-Pohjanmaan maaperän kerrosjärjestystä ja siitä löytyneitä moreeninalaisia eloperäisiä kerrostumia ja muinaismaannoksia on tutkittu jo 1970-luvulta lähtien, ja tutkimuksista on julkaistu muun muassa väitöskirjoja.

Jo tuolloin Kristiinankaupungin, Karijoen ja Jurvan seudut todettiin erityisen lupaaviksi ajatellen jääkausien välisten lämpökausien kasvillisuus- ja ilmastokehityksen tutkimusta.

Susiluolan geologisia tutkimuksia on esitelty useissa ammattikunnan tilaisuuksissa sekä kotimaisille että ulkomaisille kollegoille, ja tuloksista on julkaistu ainakin kuusi tieteellistä kirjoitusta tai artikkelia.

Nykyajan tulosvastuullisessa tutkimustyössä noin kolmen vuoden aikajänne tieteellisestä havainnosta tai löydöksestä tutkimustulosten julkaisemiseen on sopivaa. Kymmenenkin vuoden odottelu ja tulosten panttaaminen on jo tutkimuseettisesti arveluttavaa.

Susiluolan tutkimukset kytkeytyvät laajempaan, jääkausien aikaisten ja niiden välisten jäättömien välivaiheiden kerrostumien tutkimukseen.

Etelä-Pohjanmaan tutkimukset ovat avanneet aivan uuden näköalan edellisen, noin 130 000 vuotta sitten alkaneen ns. Eem-lämpökauden ja sitä seuranneen Veiksel-jääkauden alun viileiden vaiheiden kehitykseen.

Uusien tutkimusten mukaan perinteinen mannerjäätikön kattama jäällinen vaihe on lyhyempi kuin mitä aiemmin luultiin ja jakautunut useisiin jäällisiin ja jäättömiin jaksoihin. Etelä-Pohjanmaalla jäätön jakso lienee ollut jopa 80 000 vuoden mittainen.

Tuona aikana kasvillisuus on vaihdellut tammi-pähkinäpensaslehdosta arktiseen tundraan. Susiluolan ja lähialueen kerrostumissa ja muinaismaannoksissa on löytynyt näitä olosuhteita kuvastavia siitepölysarjoja alkuperäisessä kerrostumispaikassaan.

Lämpövaiheessa ja sitä seuranneina viileinä vaiheina Susivuoren ympäristöt ovat olleet varsin suotuisia myös metsästäjä-keräilijäihmiselle. Viimeksi ennen jäätiköitymistä vallinneissa Mammuttiaron olosuhteissa ravintoa on ollut yllin kyllin saatavissa.

Susiluolan kerrostumista tehdyt muutamat ns. luminesenssi-iän määritykset, jotka perustuvat auringon säteilylämmön hiipumiseen kvartsi-maasälpärakeissa, antavat suurin piirtein samoja ikiä kuin lähialueen tarkoin ajoitetut tyyppikerrostumat. Tästä päätellen Susiluola on ollut avoin ainakin Eem-lämpövaiheesta alkaen.

Meri on peittänyt Susiluolan alueen Eem-lämpövaiheen alussa ja jääkauden jälkeisen Itämeren vaiheen aikana. Pohjanmaalle tyypillinen nopea maankohoaminen on toistuvasti nostanut luolan kuivalle maalle.

Todettakoon, että geologisten kerrostumien tarkat ns. absoluuttiset iänmääritykset ovat ongelmallisia. Radiohiilimenetelmää ei voida käyttää luotettavasti yli 40 000 vuotta vanhoihin kerrostumiin ja luminesenssimenetelmiin liittyy useita epävarmuustekijöitä.

Esimerkkinä tästä ovat vasta julkaistut uudet mammutinluuajoitukset (43 000–16 000 v), joiden tulkinta on vaikeaa.

Koska maamme maaperä ja maannostyyppi ovat happamia, fossiiliset jäätiköitymistä vanhemmat luulöydöt ovat äärimmäisen harvinaisia.

Viimeksi kaksivuotinen Löydä Mammutti -kampanjakaan ei paljastanut yhtään uutta fossiililöytöä.

Luolien geologinen ja arkeologinen tutkimus Suomessa on vasta alkamassa. Ainoastaan puolenkymmentä luolaa Suomen noin tuhannesta Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) raportoimasta luolasta on toistaiseksi kunnolla geologisesti ja geomorfologisesti tutkittu.

Kun nyt jo yhdestä näistä tutkituista on löydetty jäljet muinaisen ihmisen toiminnasta, mitä onkaan löydettävissä vielä tutkimattomista luolista?

Massamme luolat ovat likimain ainoita paikkoja, joissa jäätiköitymistä vanhemmat ihmistoiminnan jäljet voisivat säästyä jäämassojen murskaavalta kulutukselta.

Maailmalla luolien geologinen, paleontologinen sekä arkeologinen tutkimus on merkittävä monitieteinen tutkimusala, jonka kiehtovia tuloksia saamme seurata lähes viikoittain tiedeohjelmissa ja uutisissa.

Ulkomaisten asiantuntijoitten käyttö uusien löytöjen tutkimuksissa on tervetullutta ja tärkeää. Ei voida olettaa, että kotimaasta löytyy kaikkien alojen erityisasiantuntijoita.

Museoviraston esimerkin mukaisesti suomalaisessa tieteessä tulisikin enemmän käyttää kansainvälistä asiantuntemusta ja yhteistyötä. Näin vältetään tieteenala-arvioitsijoiden varoittama sisäänlämpiäminen tutkimustyössä.

GTK:n kannalta maaperän kerrosjärjestyksen, mukaan lukien luolien ja muinaisrantojen, tutkiminen ja kartoittaminen on jääkausiajan geologista perustutkimusta, jolla on useita monitieteellisiä sovelluksia.

Geologinen perustieto auttaa muinaisuuden tutkijoita löytämään otollisimmat tutkimusalueet ja ajoittamaan löydöksensä, kuten useat viimeaikaiset esimerkit osoittavat. Geologiassa, kuten myös arkeologiassa, ajoitusmenetelmät parantuvat ja maailmankuva tarkentuu.

Tämä luo aivan uudet huikaisevat näköalat muinaisuuden tutkimukselle, joka – kuten tiedetään – on myös avain tulevaisuuteen.

Olemme kaivaneet ja tutkineet Suomesta yli 6 000 tutkimuskaivantoa ja lukemattoman määrän maaleikkauksia, eikä missään ole tullut vastaamme Susiluolan kiviesineiden kaltaisia löydöksiä luonnon muovaamina.

fil. tohtori

tutkimusjohtaja

fil. tohtori

geologi

Geologian tutkimuskeskus

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi