Kansalaisraati päättämään kunnan asioista

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhtenä välillisenä tavoitteena on ollut kuntien taloudellisen vakauden turvaaminen kehittämällä tehokkaampia ja toimivimpia palvelu- ja kuntarakenteita. Tunnemme uudistuksen tähänastiset saavutukset pääasiassa kuntaliitosten kautta.

Entä laadukkaiden palvelujen ylläpitäminen? Viimeisimmät hälyttävät tiedot kuntatalouden kehityksestä ennakoivat säästöjä (esimerkiksi HS 4. 8.), jotka väistämättä tulevat vaikuttamaan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen ja laatuun.

Veroprosentin nosto, lainanotto ja kunnan työntekijöiden lomauttaminen ovat vain hätäapua, eikä niiden varassa päästä pysyviin ratkaisuihin.

Tarvitsisimme kuitenkin ratkaisuja, joiden vaikutus ylettyy pitkälle tulevaisuuteen. Käytännössä tämä tarkoittaa priorisointia: on mietittävä palvelujen tärkeysjärjestystä tai jopa joidenkin palvelujen julkisen rahoituksen lopettamista.

Kenen tulisi ottaa vastuu palvelutuotannon priorisoinnin kysymyksistä silloin, kun talous pakottaa tekemään ikäviäkin ratkaisuja?

Kunnissa asioista päätetään välillisen demokratian puitteissa eli poliittisten päättäjien ja asiantuntijoiden näkemysten varassa.

Pitäisikö hyvinvointipalveluja koskevien vakavien ratkaisujen tekemisessä antaa kuntalaisille suurempi rooli? Tällöin esimerkiksi priorisointiratkaisuja tehtäessä voitaisiin vahvemmin nojata kunnan asukkaiden arvoihin ja näkemyksiin.

Kun puhutaan kuntalaisten suorasta osallistumisesta, puhutaan niin sanotusta kansalaisdeliberaatiosta. Deliberatiivinen osallistuminen eroaa tavanomaisista osallistamistavoista kuten äänestämisestä, kansalaiskyselyistä ja kansankokouksista.

Tavanomaisissa osallistumisen muodoissa painottuvat kansalaisten sen hetkiset subjektiiviset asenteet ja tietämys, kun taas deliberatiivisen osallistumisen kautta syntyvät näkemykset muodostuvat laajan informaation, kollektiivisen keskustelun ja pohdinnan tuloksena.

Yhtenä esimerkkinä kansalaisdeliberaatiosta on Yhdysvalloista peräisin oleva kansalaisraatijärjestelmä, jonka sovelluksia on myös Espanjassa ja Isossa-Britanniassa.

Kansalaisraatien tarkoituksena on tieteellisiä menetelmiä apuna käyttäen koota yhteen joukko tavallisia ihmisiä siten, että he muodostavat "pienoismallin" kunnasta tai koko yhteiskunnasta.

Raadin tavoitteena on käsitellä esillä olevaa yhteiskunnallisesti merkittävää ongelmaa. Tällaisia voisivat Suomen oloissa olla edellä mainitut kuntien säästötoimet ja niistä johtuvat palvelujen priorisoinnit.

Lisäksi uskomme, että kansalaisraateja olisi mielekästä käyttää hyväksi myös kuntaliitosneuvotteluissa ja tulevien "suurkuntien" palvelurakenteiden kehittämisessä.

Voidaan olettaa, jos kuntaliitoksen suunnitteluun otettaisiin mukaan kansalaisraadin tyyppinen järjestelmä, liitokselle asetetut tavoitteet olisi helpompi saavuttaa.

Tärkeää raatien toteuttamisen onnistumisen kannalta on se, että raatiin osallistuville jaetaan monipuolista informaatiota sekä suullisesti että kirjallisesti.

Kansalaisraadin tavoiteltu lopputulos on niin sanottu "julkinen tuomio", joka konkretisoi keskustelun alla olevan asian ratkaisumalleja.

Yhdysvaltalaisissa sovelluksissa kansalaisraadit ovat istuneet jopa kolme tai neljä päivää riippuen raadin koosta ja ongelman kompleksisuudesta.

Useat toteutetut kokeilut osoittavat, että kun ihmisille annetaan aikaa ja mahdollisuus tavoitteelliseen osallistumiseen, he pystyvät antamaan arvokkaan panoksen monien yhteiskunnallisesti vaikeiden ongelmien ratkaisemiseen. Raatien kautta on saatu informaatiota, joka olisi muutoin jäänyt päätöksenteon yhteydessä ottamatta huomioon.

Lisäksi on havaittu, että raatien toiminnalla on ollut vaikutusta demokratian ja yhteisöllisyyden vahvistamisessa.

Olisivatko suomalainen päätöksentekojärjestelmä ja Suomen kuntien asukkaat valmiita kansalaisraatikokeiluihin, ja millaisia olisivat näiden raatien kotimaiset toimintamallit ja todelliset vaikutusmahdollisuudet?

professori

tohtorikoulutettava

sosiaali- ja terveyshallintotiede

Vaasan yliopisto

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi