Kansanedustajien toimikausia voitaisiin rajoittaa

Thomas Wallgren kirjoitti mielipidesivulla (HS 12. 1.), että demokratia on kriisissä, osallistuminen politiikkaan laskee ja ammattipoliitikkojen vieraantuminen arjesta lisääntyy. Hän kirjoitti myös, että "oikeus päättää asioista kansanäänestyksellä tekee kaikista halukkaista kansalaisista terveellä tavalla poliitikkoja".

Syitä demokratian kriisiin on varmaan hyvin monia. Kansalaisten kiinnostusta politiikkaan voitaisiin lisätä esimerkiksi seuraavilla muutoksilla.

Poliitikot ovat viime vuosina suosineet määräaikaisia virkoja niin valtion kuin kuntienkin korkeissa viroissa. Määräaikaisuutta on perusteltu muun muassa riittävän virkakierron eduilla, tuoreiden voimien käytöllä ja poliitikoille kuuliaisten virkamiesten saamisella.

Kun määräaikaiset virat on todettu käyttökelpoisiksi, niin miksi määräaikaisuutta ei ole harkittu myös poliitikoille? Tässä olisi ensimmäinen kansanäänestyksen aihe.

Presidentin virkakaudet on rajattu kahteen, mutta kansanedustajilla ei ole vastaavaa toimikausien rajausta.

Tosiasiahan on, kuten Wallgren kirjoitti, että pitkään eduskunnassa istuneet kansanedustajat ovat vieraantuneet kansan arjesta. Heistä on tullut lähes jumalolentoja.

Jos kansanedustajien toimikaudet rajattaisiin kahteen tai kolmeen, kansanedustajat eivät ehtisi siinä ajassa vieraantua kansasta samalla tavalla kuin on tapahtunut.

Kansanedustajien toimikausien rajaamisella annettaisiin tuoreille voimille mahdollisuus päästä maamme korkeimpaan päättävään elimeen esittämään raikkaita, uusia ajatuksia. Vaihtoehtoisesti kansanedustajien tulisi 8–12 vuoden jälkeen mennä "oikeisiin" töihin esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi, jonka jälkeen he voisivat pyrkiä uudelleen eduskuntaan.

Kansanedustajan toimi on luottamustoimi, eikä siitä saisi muodostua kenellekään ammattia, kuten on tapahtunut monille pitkäaikaisille "broilereista" kasvaneille kansanedustajille, joilla ei ole juuri mitään muuta työkokemusta.

Meille on kerrottu, että puolueilla on vaikeuksia saada kokeneita ehdokkaita EU-vaaleihin. On huolestuttavaa, jos suuntaus jatkuu tällaisena, että maamme etuja ajavat EU-parlamentissa politiikkaan ja asioihin perehtymättömät laulajat, entiset urheilijat, missit ja muut julkkikset. Maamme etu vaatii, että EU-parlamentissa toimivat kielitaitoiset maamme parhaat edustajat.

Jos kansanedustajien toimikausien määrä rajattaisiin noin kymmeneen vuoteen, eduskunnasta vapautuisi EU-vaaleihin monia sellaisia ehdokkaita, joilla olisi kokemusta kotimaan politiikasta, yhteisten asioiden hoitamisesta ja virtaa nousta EU-parlamenttiin. Tämä olisi maamme etu.

Kansanedustaja Kimmo Sasi on esittänyt, että kansanedustajien lukumäärä voitaisiin supistaa 150:een. Ehdotus on erinomainen. Koska politiikassa vallitsee tosiasiassa harvainvalta eli pieni piiri päättää, kansanedustajien määrä voisi olla jopa Sasin esittämää pienempi, esimerkiksi sata.

On ymmärrettävää, että Sasin ehdotus ei ole saanut poliittisen eliitin kannatusta. Tämä on kuitenkin asia, josta tulisi järjestää kansanäänestys, koska eduskunnassa kansanedustajat ovat "moraalisesti jäävejä" päättämään omasta asiastaan.

Vaalien menokatoista keskustelu on myös paikallaan, mutta ehdotetut katot ovat edelleen liian korkeita. Jos vaalien menokatot olisivat alhaiset, johtaisi se väistämättä siihen, että ehdokkaiden ja myöhemmin valittujen kansanedustajien olisi liikuttava äänestäjien parissa paljon nykyistä enemmän. Silloin he joutuisivat kuuntelemaan kansan mielipiteitä ja hankkimaan omilla ehdotuksillaan, suunnitelmillaan ja ajatuksillaan kannatuksensa.

Nykyisinhän vaaleissa voi menestyä suurella rahalla toteutetulla mainoskampanjalla tapaamatta kansaa muuta kuin ehkä ohimennen muutamissa puolueiden toteuttamissa suurtapahtumissa.

Kansanäänestyksellä voitaisiin kysyä myös äänestäjien mielipidettä vaalien menokatoista.

hallintotieteiden maisteri

kaupunginjohtaja (eläkkeellä)

Hämeenlinna

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi