Kehittyvä kansanvalta kestää muutoksia

Suomen hallitus ei halua tai ei osaa kehittää Suomen kansanvaltaa länsieurooppalaiseen suuntaan. Se torjuu demokraattisen hallinnon kehittämisen alueellisten yhteisöjen eli maakuntien tasolla.

Hallituksessa suunnitellaan sen sijaan keskusvallan kasvattamista ja tiukentamista pinta-alaltaan suuren, hyvin harvaan asutun maan hallitsemisessa (HS 9. 3.).

Vallan keskittyminen kansayhteisöjen elämässä on vakavan kriisitilan merkki, vaikka sitä ei läheskään aina tiedosteta eikä varsinkaan tunnusteta.

Suomi on siinä suhteessa hyvin vanhoillinen maa, että sen johtava eliitti uskoo tietävänsä parhaiten, miten tällaista maata pitää ohjata globalisoituvan markkinatalousvallan palveluksessa siten, että muodollisen kansanvallan merkit silti pysyvät virallisesti voimassa.

Muualla läntisessä Euroopassa ja Skandinaviassa ryhdyttiin jo 1970-luvulla laajentamaan koko kansan osallistumista yhteiskunnan ohjaamiseen paikallisen ja alueellisen (maakunnallisen) itsehallinnon avulla. Sitä tukivat Euroopan neuvosto ja EU:n edeltäjä eli Euroopan yhteisö.

Lähes kaikissa entisen EU:n viidessätoista jäsenmaassa on kehitetty vähintään kolmen tason kansanvaltaista hallintojärjestelmää. Siitä on tullut valistuneiden kansayhteisöjen perusrakenne, joka kestää globalisaation paineita paremmin kuin keskitetysti johdettujen maiden hallintorakenteet.

Se pystyy joustamaan muutoksen keskellä monipuolisemmin, koska koko kansa oppii siinä itse paikallisissa ja alueellisissa erityisolosuhteissa osallistumaan omaehtoisella tavalla yhteiseen sopeutuvan kehityksen prosessiin.

Keskityshallinnossa kansa joutuu alistumaan johtajan tai johtavan eliitin yksipuoliseen ohjaukseen, ja se vie ajan mittaan lähes aina otteen jäykistymiseen lyhytjänteisiksi keskitetyn vallan muutteleviksi kaavoiksi.

Pitkällä aikavälillä sellaisessa yhteiskunnassa tavallisen kansan kiinnostus politiikkaan heikkenee ja yhteiskunnallinen luovuus uhkaa sammua. Se on kenties oman maamme kehityksen suurin vaara.

Suomessa on korostettu yhteiskunnan kehityksen nojaamista huippuyksilöiden ja -yksiköiden varaan.

Tämä ihanne jatkaa tavallaan valistuksen ajan aatetta "valistuneesta yksinvallasta", nyt "valistuneen harvainvallan" muodossa. Modernissa demokratiassa pyritään jo aitoon "valistuneeseen kansanvaltaan", joka merkitsee myös hallintovallan kehitystä kohti entistä monikerroksisempia aidosti kansanvaltaisia perusrakenteita (kunta, maakunta, kansakunta).

Sekin edellyttää koko kansan korkeaa koulutuksen ja tiedon tasoa, mutta se antaa demokratialle paljon monipuolisemman, vahvemman ja joustavamman perustan kuin eliitin harvainvalta muodollisen demokratian puitteissa.

Kehittyvän kansanvallan rakenteet kestävät parhaiten nopeasti muuttuvassa maailmassa ilman että niitä koko ajan paikkaillaan sekavin pakkokorjauksin.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa perusrakenteiden tulee kestää muutosta ja kriisejä ja kehittyä pitkäjänteisesti muutoksen mukana, mutta ne eivät saa luopua demokratian jatkuvasta kehittämisestä.

Muutoin modernit kansayhteisöt tuskin pitkällä ajalla kestävät globalisaation paineita, vaikka niitä johtaisivat huippukoulutetut johtajayksilöt ja johtoryhmät.

Suomessa keskityshallinto hylkää yhden EU:n perusaatteista, nimittäin subsidiariteetin eli päätöksenteon läheisyyden periaatteen, kun harkitaan mille tasolle mikin päätös parhaiten sopii merkityksen ja tehtävän luonteen mukaisesti.

Päätöksethän tulee tehdä mahdollisimman lähellä niitä, joita ne erityisesti koskevat, ei vain EU:n tasolla, vaan myös kunkin jäsenmaan tasolla.

Hallintovallan keskittämisen periaate sotii tätä EU:n periaatetta vastaan erityisesti alueeltaan laajassa hyvin harvaan asutussa maassa.

Suomessa tämä ei ilmaise niinkään "olosuhteiden pakkoa" vaan enemmänkin luovan kyvyn sekä tiedon, tahdon ja rohkeuden puutetta demokratian kehittämisessä.

Suomessa "valta pakenee" kauas pois syrjäseutujen ihmisten aktiivisen osallistumisen mahdollisuuksista yhteiskunnan kehittämisessä.

Esimerkiksi suora maakunnallinen demokratia ja uudenlainen työnjako kuntien ja maakuntien välillä pelastaisi monen kunnan asukkaat mekaanisen suuruuden rauta-aidalta luovaan osallistumiseen yhteiskunnassa.

Joensuu

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi