Kehitysyhteistyö poistaa turvattomuutta

Terrorismi. Järjestäytynyt rikollisuus. Ihmiskauppa. Hallitsematon siirtolaisuus. Nämä ovat kaikki termejä, jotka vilisevät tämänhetkisessä turvallisuuspoliittisessa keskustelussa.

Niiden takaa paljastuu aina yksilön tasolla koettu turvattomuus, pelko, oikeuksien puute ja toivottomuus. Missä maassa tahansa.

Kansainvälisessä turvallisuuskeskustelussa on viime vuosina siirrytty puhumaan inhimillisestä turvallisuudesta. Katse kohdistuu yksilön turvallisuuteen: yksilön oikeuksiin, toimeentulomahdollisuuksiin ja eriarvoisuuteen, siinä missä ns. laaja turvallisuuskäsitys analysoi valtion turvallisuutta eri näkökulmista.

Aki Aissaoui kirjoitti äskettäin Helsingin Sanomissa siitä, kuinka terrorismin kasvualustan kitkeminen tapahtuu parhaiten poliittisen dialogin ja diplomatian keinoin.

Tämä on tärkeä näkökulma, mutta sen lisäksi pitäisi muistaa kehityspolitiikan keinoin tehtävä ennalta ehkäisevä ja turvattomuuteen puuttuva työ.

Aärimmäinen köyhyys aiheuttaa turvattomuutta ja epävakautta. Pitkäjänteinen kehitysyhteistyö yhdessä poliittisen dialogin ja muiden kehitys- ja ulkopoliittisten keinojen kanssa luo edellytyksiä inhimillisen turvallisuuden toteutumiselle.

Hallituksen eduskunnalle luovuttamassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa Suomen toimintaympäristön analyysi pohjautuu hyvin laaja-alaiseen käsitykseen turvallisuudesta.

Hallitus muuttaa Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista ajattelua entistä monipuolisemmaksi ja korostaa huomattavan paljon muita kuin sotilaallisia kysymyksiä – erityisesti kehityksen ja vakauden yhteyttä. Selonteko korostaa voimakkaasti koko kansainvälisen yhteisön keskinäistä riippuvuutta.

Kun huomio ei olekaan enää yksinomaan Suomen rajojen puolustamisessa, vaan kyse on maailman kaikkien ihmisten inhimillisen turvallisuuden edistämisestä – olkoonkin että itsekkäistä uhkakuvien poistamissyistä –, kehityspolitiikan poliittinen painoarvo kasvaa huomattavasti.

Takavuosien vähätelty kehitysyhteistyö surullisen kuuluisine traktorihankkeineen on taakse jäänyttä aikakautta.

Nykyinen kehityspolitiikka on kokonaisvaltaista yhteistyötä joko kahdenvälisesti yhteistyömaiden kanssa, EU:n kautta lähes kaikkien maailman valtioiden kanssa tai monenkeskisten kansainvälisten järjestöjen välityksellä.

Kyse on dialogista, yhteistyöstä ja huomion kiinnittämisestä ennalta ehkäisevästi ongelmiin. Kehityspolitiikassaan Suomi toimii yhä enemmän kansainvälisen yhteisön osana.

Tällä hetkellä poliittisesti korrektia on korostaa ennaltaehkäisyä ja eriarvoisuuden poistamista. Entäpä varat?

Kehitysyhteistyössä hallitus on omaksunut hitaaksi katsotun tahdin nostaa rahoitusta: tavoitteena on, että vuonna 2010 Suomi palaisi niiden maiden joukkoon, jotka maksavat kehitysyhteistyöhön 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan. Jo nyt on kuitenkin havaittavissa lipsumista sovitusta aikataulusta.

On tärkeää sekä huomioida kehityskysymykset turvallisuuspolitiikassa että pitää turvallisuusnäkökulmat mielessä kehityspolitiikassa.

Samalla täytyy kuitenkin ehdottomasti pitää huolta siitä, että kehityspoliittiset tavoitteet määräävät kehityspolitiikan suunnan ja että köyhyyden poistamiseen tarkoitetut rahat todella käytetään siellä, missä ne parhaiten köyhyyttä vähentävät.

Nykyisessä maailmantilanteessa paineet muunlaiseen toimintaan ovat kovat, ja muiden muassa Yhdysvalloilla "terrorisminvastainen sota" vaikuttaa myös kehitysyhteistyöhön.

Meidän kolmekymppisten ikäpolvelle on lähes käsittämätöntä, että kylmän sodan aikaan saatettiin kirkkain silmin tehdä kehitysyhteistyötä täysin ideologisin värityksin vain "oikean" yhteiskuntajärjestelmän omaksuneiden maiden kanssa.

Berliinin muurin murruttua jäätiin odottamaan rahavirtojen kääntymistä aseista köyhyyden poistamiseen. Ajateltiin, että yhteistyö muuttuisi pyyteettömäksi toiminnaksi, joka rakentuu todelliselle kumppanuudelle.

Ihanteeseen on vielä matkaa, ja on huolehdittava siitä, että Suomi ja EU eivät 2000-luvulla lankea piilotetuin motiivein väritettyyn kehitysyhteistyöhön, jonka tavoitteena on etenkin kotimaisten uhkakuvien poistaminen.

Suomen katsotaan usein olevan kokoaan suurempi toimija kansainvälisessä politiikassa, ja sen pitää jatkossakin olla YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamisen puolestapuhuja.

pääsihteeri

Kehityspoliittinen toimikunta

hallituksen nimittämä

neuvoa antava elin

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi