Keillä on oikeus valvoa etujaan yrityksessä?

Henkilöstön osallistuminen yritysten hallitustyöskentelyyn on aihe, joka aina ajoittain herättää keskustelua ja kritiikkiä.

Viimeksi aihetta on käsitellyt Björn Wahlroos suomalais-ruotsalaisessa seminaarissa puhuessaan (HS 30. 11.). Wahlroosin esittämistä mielipiteistä saa käsityksen, jonka mukaan henkilöstön hallitusedustus olisi ainoastaan poliittinen myönnytys työntekijöille, eikä sillä olisi taloudellisia perusteita.

Taloustieteellisessä kirjallisuudessa on useita perusteita sille, miksi henkilökunnan edustuksella yrityksen hallinnossa on myös tehokkuutta lisääviä vaikutuksia.

Keskustelussa henkilöstön hallitusedustuksesta tulee ottaa kantaa siihen, onko ainoastaan osakkeenomistajilla oikeus asettaa edustajiaan yhtiön hallintoon, vai tulisiko tätä oikeutta laajentaa myös henkilöstölle.

Osakkeenomistajien osallistumista yrityksen hallintoon perustellaan sillä, että he ovat sijoittaneet yritykseen riskipääomaa, jolle maksettavan korvauksen suuruutta ei ole ennalta määrätty.

Näin ollen heidän tulee saada valvoa etujaan yrityksen hallintojärjestelmän kautta.

Perustelu on sinänsä oikea, mutta samanlainen riskin kantamiseen liittyvä peruste koskee myös henkilöstön osallistumista hallitustyöskentelyyn.

Myös työntekijät tekevät investointeja, joiden arvo riippuu heidän työsuhteensa jatkuvuudesta yrityksessä.

Esimerkkinä tästä ovat investoinnit sellaisiin työnantajayrityksessä tarvittaviin tietoihin ja taitoihin, joilla ei ole vastaavaa arvoa yrityksen ulkopuolella.

Koska nämä investoinnit ns. yrityskohtaiseen inhimilliseen pääomaan ovat työsuhteessa välttämättömiä – työntekijät kantavat ainakin osittain niiden kustannukset eikä niiden arvoa voi täydellisesti vakuuttaa irtisanomisen varalta – ovat myös työntekijät tosiasiallisia riskinkantajia yrityksissä.

Toisentyyppinen peruste henkilöstön osallistumiselle yrityksen hallintoon liittyy hallituksen suorittamaan toimivan johdon monitorointiin.

Henkilöstön edustajilla on sekä kannustimet että myös hyvät mahdollisuudet arvioida johdon toimintaa.

Heidän tehokkuutensa johdon valvojina perustuu siihen, että he päivittäisessä työssään pystyvät havainnoimaan johdon toiminnan seurauksia.

Kolmas peruste henkilöstön osallistumiselle yrityksen hallintoon on tiedonkulun lisääntyminen johdon ja henkilöstön välillä. Tällä on pääsääntöisesti myönteisiä taloudellisia vaikutuksia.

Lisäksi henkilöstön edustajat tuovat hallitustyöskentelyyn tervetullutta näkemysten moninaisuutta.

Heidän edustamansa näkökulma on erilainen kuin sinänsä erittäin tärkeä ulkopuolisten johtajien tuoma näkökulma.

Helsingin Sanomien mukaan Wahlroos puheessaan kritisoi erityisesti sitä, että ammattiliitot pääsevät valitsemaan hallitusedustajia.

Koska Pohjoismaissa henkilöstön edustus työpaikoilla tapahtuu pitkälti nimenomaan ammattiliittojen kautta, ei tässä pitäisi olla mitään outoa.

Kummallisempaa olisi, jos henkilöstön edustajat valittaisiin jollain muulla, olemassa olevasta henkilöstön edustuksesta riippumattomalla tavalla.

Johdon valvontaan liittyvän tehtävän ei voisi ajatella toteutuvan ainakaan siinä tapauksessa, että johto itse valitsisi edustajat henkilöstön keskuudesta.

Lisäksi edustajien, joilla on ammattiliiton tuki takanaan, lienee helpompi esittää myös johdon mielipiteelle vastakkaisia näkemyksiä.

Hyödyllisimmillään henkilöstön osallistuminen hallitustyöskentelyyn on silloin, kun se liittyy luontevasti yrityksen muuhun henkilöstöpolitiikkaan, eikä sen vaikutuksia tulisi tarkastella yksinään.

Hallitusedustus ei mahdollista esimerkiksi välitöntä reagoimista lattiatasolla esiintyviin tuotannollisiin ongelmiin.

Tällaisia tilanteita varten on oltava omat järjestelmänsä, kuten laatupiirit tai tiimityö.

Toisaalta lattiatason järjestelmät jäävät helposti tehottomiksi, jos henkilöstö ei pääse lainkaan osallistumaan päätöksentekoon yrityksen tasolla.

Osallistumisen taloudelliset vaikutukset riippuvat viime kädessä pitkälti siitä, miten osallistuminen käytännössä toteutetaan.

Henkilöstön oikeus osallistua yrityksen hallintoon tulisi nähdä mahdollisuutena kehittää hyvää henkilöstöjohtamista, ei rajoitteena.

Doctor of Philosophy, tutkija

Helsinki

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi