Koron alentaminen olisi nyt paikallaan

Suomen ja Euroopan teollisuuden kannalta euro suhteessa Yhdysvaltain dollariin on aivan liian korkealla.

Perjantaina 26. 11. euron hinta dollareissa oli jo 1,33. Vuoden 2002 keväällä taso oli vielä 0,9 dollaria eurosta.

Euron vahvistuminen on talouden laskusuhdanteessa ollut 50 prosenttia. Se tarkoittaa kustannusten karsimista, kun vientihintoja voi nostaa vain rajallisesti.

Keväästä 2002 teollisuuden työpaikkoja on hävinnyt runsas 40 000 ja vuoden 2001 syksyyn verrattuna 55 000. 1990-luvun lopulla euron heikkous tuki teollisuuden suotuisaa työllisyyskehitystä.

Nyt on pudottu vuoden 1994 lopun tasolle.

Laman pohjalukemista vuodesta 1993 teollisuuden työllisyys on enää 30 000 korkeampi.

Laman pohjasta teollisuuden työllisyys koheni 85 000 työpaikalla. Ulkoistaminen on lisännyt työllisyyttä etenkin palveluissa. Se huomioon ottaen lisäys oli 100 000, joskaan lamaa edeltäneelle tasolle ei noustu.

Ulkoistamista on nytkin tapahtunut. Kun tämä otetaan huomioon, teollisuuden työpaikkojen lisäyksestä laman jälkeen on menetetty lähes puolet kolmen viime vuoden aikana ja runsas kaksi kolmannesta tästä euron 50 prosentin revalvaation aikana.

Liian vahvan ja laskusuhdanteeseen ajoittuneen euron vahvistumisen kielteinen vaikutus on selvä. Se selittää pudotuksesta suuren osan.

Palvelusektorin ja rakentamisen työllisyys on kohentunut ja se on kääntänyt työllisyyden nousuun. Lokakuussa työllisyys oli 6 000 korkeampi kuin hallituksen aloittaessa. Tällöin vertailussa on poistettu työllisyyden kuukausittaisen vaihtelun vaikutus. Loppukevään pohjalukemista työllisyys on kohentunut 20 000 hengellä puolessa vuodessa!

Muu kuin teollisuuden työllisyys on kohentunut noin 50 000:lla. Ilman teollisuustyöllisyyden alamäkeä työllisyys olisi kohentunut tämän verran ja enemmänkin, koska teollisuuden parempi tilanne olisi tuonut kerrannaisvaikutuksia.

Tällä trendillä hallituksen 100 000 työpaikan tavoitteesta olisi saavutettu puolessatoista vuodessa kolmannes.

Yhdysvallat pudotti laskusuhdanteessa korkonsa 6,5 prosentista prosenttiin. Nyt se on nostanut koron kahteen prosenttiin.

Euroopan keskuspankki EKP hidasteli aivan liikaa alentaessaan korkoa 4,75 prosentista nykyiseen kahteen prosenttiin. Tuijotettiin liioiteltuun inflaation pelkoon.

Yhdysvaltain koron jyrkkä ja eurokoron hidasteleva alentaminen vauhditti dollarin alentumista. Eurooppa ei päässyt kasvuun mukaan. Euroopan työllisyysstrategia ajoi karille vahvaan euroon. Kivikkoa on ollut toki muutakin.

Monet maat ovat kasanneet liian suuret dollarivarannot ja tulleet näin rahoittaneeksi Yhdysvaltojen velaksi elämistä. Yhdysvaltalaiset yritykset ovat sentään olleet kaukaa viisaita ja niillä on enemmän sijoituksia ulkomailla kuin kotimaassa.

Mutta vastaavasti Kiina, Kaakkois-Aasian maat ja muut ovat ostaneet Yhdysvaltojen valtion papereita (obligaatioita) runsaasti ja näin paitsi rahoittaneet Yhdysvaltojen kansalaisilleen antamia veronkevennyksiä myös Irakin ja Afganistanin sotaa.

Samaa on tehnyt Eurooppa tosin sijoittaen enemmän yhdysvaltalaisiin yrityksiin.

Muilla mailla ei kuitenkaan ole loputtomasti halua rahoittaa Yhdysvaltain velkaantumista. Siitä varoitti myös Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtaja Alan Greenspan äskettäin.

Siitä käynnistyi dollarin uusi lasku. Sitä lisäsi Venäjän ilmoitus lisätä varannoissaan euroa dollarin sijaan.

Japani pönkittää ostoillaan dollaria, mutta muun Aasian ja muidenkin maiden kiinnostus alkaa hiipua dollarivarantojen kasvaessa. Lisäksi esimerkiksi Kuubassa ja arabimaissa dollaria vierastetaan poliittisemmista syistä. Dollarin heikentyminen voi siis jatkua.

Mihin asti dollari voi sukeltaa? Yhden vertailukohdan antaa se, että ennen lamaa dollarin sain neljällä markalla. Nykyisellä markan eurokurssilla se tarkoittaisi, että euro maksaisi 1,5 dollaria. Taso olisi katastrofi teollisuusviennille, kun nykyinenkin taso on sitä.

Vahva euro koventaa asenteita työmarkkinoilla, koska palkkauskustannuksissa halutaan säästää, vaikkei se dollarin heikkouteen riitäkään.

Dollari ei ole nimittäin mikä tahansa valuutta. Suuressa osassa maailmaa valuutat heikkenevät dollarin heiketessä ja tätä kautta vaikutus kertaantuu.

Kiinan rembidi on sidottu dollariin, eli se on heikentynyt dollarin tahdissa. Ottaen huomioon Kiinan 1990-luvun puolivälin devalvaation maan valuutta on silloista tasoa 50–60 prosenttia heikompi.

Siten euron kalleus ja dollarin heikkous ovat keskeinen Kiina-ilmiötä vahdittava tekijä.

Kun puheet Yhdysvaltojen koron nostoista vuoden alkupuolella alkoivat nousta tietoisuuteen, syntyi pelko koron noususta myös Euroopassa. Pelko on ollut turha.

Näillä näkymin se alkaa väistyä myös ajatellen ensi vuoden alkupuoliskoa, koska Euroopan keskuspankki ei kaiketi voi sentään niin tyhmästi toimia, että se nostaa korkoa ja euro vahvistuu entisestään.

Pikemminkin on mahdollista, ettei korkoa nostettaisi koko ensi vuonna.

Euroopan keskuspankki tekisi viisaasti, jos se alentaisi korkoa esimerkiksi puoleentoista tai edes 1,75:een. On tärkeää, että Suomi viestittää tällaista tarvetta.

Dollarin heikentymisen pysäyttämiseksi tarvittaisiin myös suurten maiden operaatiota. Se ainakin toimisi jarruna ja antaisi talouden ja työllisyyden elpymiselle aikaa.

Heikki Taimio toteaa Vieraskynässään (HS 29. 11.), että globalisaation työllisyysvaikutuksia ei vielä tiedetä. Laskusuhdanteessa vahva euro kuitenkin selvästi kiihdyttää työpaikkojen alamäkeä eikä se menee suoraan globalisaation piikkiin.

valtiotieteen tohtori

neuvotteleva virkamies

pääekonomisti

työministeriö

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi