Kotimaista leipätuotantoa syytä arvostaa

Aika ajoin eri tiedotusvälineissä käsitellään sitä, miten leivän hinta on EU-aikana kohonnut. Leivän hinta tulee aina herättämään erilaisia tunteita, koska leipä on ihmisille todellinen peruselintarvike.

Sillä, että inflaatio etenee ja palkat vuosittain nousevat, ei kuitenkaan saisi olla vaikutusta leivän hintaan. Näyttääkin siltä, että kaikki muut hinnat yhteiskunnassamme saavat kustannusten noustessa kohota paitsi leivän hinta.

Kaupasta ostetun leivän hinta on EU-aikana noussut Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin mukaan 16,3 prosenttia. Kokonaan toinen asia on se, minkä hinnan leipuri on saanut siitä. Se osuus on valitettavasti paljon vähemmän kuin 16,3 prosenttia.

Leipomoalan työntekijöiden palkat ovat nousseet kymmenessä vuodessa 40–50 prosenttia. Tänä vuonna palkankorotusten kustannusvaikutus leipomoalalla on yli 4 prosenttia.

Tämä johtuu siitä, että leipomoalalla on sovittu nelivuotisessa työehtosopimuksessa voimassa olevan tupon ylittävistä korotuksista.

Kun vielä huomioidaan peruspalkkojen päälle maksettavat lisät (palvelusvuosi-, lauantaityölisät ym. lisät) sekä se, että leipomoalalla maksetaan ainoana alana Suomessa ja koko Euroopassa 21–06 välisenä aikana tehdystä työstä 100 prosentilla korotettua palkkaa, voidaan palkkakehityksen todeta olleen leipomoalalla todella huomattavaa.

Palkankorotusten suuruus on tosiasia, jonka kanssa leipomoalan on elettävä ja korotuksilla on luonnollisesti vaikutusta myös leivän hintaan.

Tilastokeskuksen mukaan suomalainen kotitalous käyttää kulutusmenoistaan ruokaleipään keskimäärin 0,91 prosenttia. Esimerkiksi asumiseen ja energiaan kuluu 28,7 prosenttia, liikenteeseen 14,7 prosenttia, kulttuuri ja vapaa-aikaan 9,9 ja hotelleihin, kahviloihin ja ravintoloihin 4,5 prosenttia.

Muihin kuluihin verraten voi hyvin todeta, että leipä on halpaa, ainakaan se ei ole kallista. Esimerkiksi noin puolen kilon ruisleipä maksaa kaupassa noin kaksi euroa. Yhdensuuntainen bussimatka Espoosta Helsinkiin maksaa 3,40 euroa.

Tutkimukset myös osoittavat, että leipä on osa terveellistä ruokavaliota. Varsinkin kuitupitoisen ruisleivän on todettu olevan mitä parhain terveysvaikutteinen tuote.

Leipomoala on muuhun elintarviketeollisuuteen verrattuna edelleen monipuolinen ja monimuotoinen. Muu elintarviketeollisuus on sen sijaan varsin keskittynyttä.

Leipomoteollisuus työllistää yli 11 000 henkilöä eli koko elintarviketeollisuuden noin 39 000 henkilön työvoimasta yli 25 prosenttia.

Alalla on isoja, keskisuuria ja paljon pieniä leipomoita, on teollistuneita leipomoita, on käsityövaltaisia leipomoita. Pienten leipomoiden suurta määrää kuvastaa se, että vähemmän kuin 10 työntekijää työllistäviä leipomoyrityksiä on Suomessa edelleen yli 700.

Paikallisten makutottumusten vaaliminen ja tuoreus ovat leipureille keskeisiä menestymisen edellytyksiä yhä kansainvälistyvässä maailmassa.

Leipomoteollisuuden monipuolisuutta ja monimuotoisuutta sekä sen työvoimavaltaisuutta uhkaa ennen kaikkea työvoimakustannusten suuruus, joiden osuus yrityksen liikevaihdosta on yrityksen koosta ja työtyöntekijöiden määrästä riippuen 30–60 prosenttia.

Esimerkiksi meijeriteollisuudessa työvoimakustannusten osuus yrityksen liikevaihdosta on alle 10 prosenttia.

Kuitenkin koko elintarvikealalle on solmittu samanlainen palkkaratkaisu (liha-, meijeri-, panimo-, peruselintarvike- ja leipomoalalle).

Palkkakustannusten nousun lisäksi myös muut vaatimukset leipomoalalla lisääntyvät. EU:n myötä tuotteiden omavalvontaan, valmistustiloihin sekä pakkausmerkintöihin kohdistuvat vaatimukset tiukkenevat. Kaikista näistä aiheutuu leipomoille lisää kuluja.

Erilaisten kustannusten nousu kohdistuu kaikkein voimakkaimmin varsinkin pieniin ja keskisuuriin käsityö- ja työvoimavaltaisiin yrityksiin.

Kaikenkokoiset yritykset joutuvat vastaamaan kustannusten jatkuvaan nousuun automatisoimalla tuotantoaan, vähentämällä työvoimaa sekä nostamalla leipomotuotteiden hintoja.

Edellä mainitut seikat osoittavat, että leivän hintaa ei voida laskea, vaan leivän hintaa tulee nostaa, jotta monipuolinen leipomoteollisuus säilyisi myös tulevaisuudessa Suomessa.

Voi hyvin kysyä pitääkö kaikki todella keskittää vain yhä suurempiin yksiköihin, jotta tuotteita voidaan myydä yhä halvemmalla? Pitääkö kaikki halpuuden nimissä aina myös kilpailuttaa?

Ulkomailtakin tuodaan leipomotuotteita Suomeen vain sen takia, että niitä saadaan sieltä vielä halvemmalla.

Halpuuden ihannoinnista pitäisi päästä Suomessa kiireesti eroon, se johtaa vain syöksykierteeseen: yritystoiminta keskittyy, ja kun yritystoiminta keskittyy, työvoima vähenee ja kun työvoima vähenee, myös ostovoima vähenee.

Kun ostovoima vähenee, tarvitaan yhä halvempia tuotteita ja enemmän erilaisia halpahalleja. Mutta miten käy tuotteiden laadun?

Suomalaiset kuluttajat viime kädessä päättävät, minkälainen on suomalaisen leipomoteollisuuden tulevaisuus.

On mietittävä, haluammeko monipuolisen ja monimuotoisen leipomotoiminnan säilyvän Suomessa vai haluammeko me halpuuden nimissä yhä vähemmän tarjontaa ja yhä halvempia tuotteita.

On kuitenkin sääli, jos halpuuden nimissä ollaan valmiita tuhoamaan maailman paras leipäkulttuuri. Suomessahan kohtaavat läntinen ja itäinen leipäkulttuuri mitä parhaimmalla tavalla.

toimitusjohtaja

Suomen Leipuriliitto

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi