Koululaisille tuputetaan liikaa turhaa tietoa

Suomen koulujen opetussuunnitelmassa on mielestäni menty metsään. Mistään suoranaisesta virheestä ei voida toki puhua, mutta mielestäni kouluissa opetettavat asiat ovat vanhanaikaisia painotuksiltaan. Erityisesti yläasteella ja lukioissa nämä painotukset kostautuvat kouluväsymyksenä ja kaikenlaisena masentuneisuutena.

Koulutuksen tavoitteet tulisi miettiä uudelleen ja virtaviivaistaa. Nykyinen pyrkimys istuttaa jokaisen oppilaan ja tulevan kansalaisen mieleen pieniä tiedonjyväsiä – yleissivistystä – modernin tieteen jokaiselta haaralta, ei tuota minkäänlaista yhteiskunnallista hyötyä.

Yleissivistys, jota ihminen elossaan niin kovin kuuluu tarvitsevan, ei ole lintujen tunnistamista, ydinfysiikan perusteita tai kirkkohistoriaa. Nämä tiedot ovat toki omalla tavallaan arvokkaita, mutta näin yläasteen tietomäärän opetuksen hinta tulee liian kalliiksi.

Tutkimukset ja käytäntö ovat osoittaneet nuorten voivan pahoin. Myös äänestysprosentti on alhainen, eikä huomattava osa suomalaisista tiedä, mitkä puolueet ovat hallituksessa.

Yläasteella ihminen on herkässä iässä, eikä sitä ikää tule käyttää väärin. Syöttämällä oppilaan päähän liikaa tietoa aiheuttaa kahdenlaisia vaikeuksia. Oppilas joko hyväksyy tai on hyväksymättä, että näitä tietoja on opiskeltava. Tuo tapahtuma ei ole mielivaltainen valintatilaisuus. Siihen vaikuttaa oppilaan sosiaalinen ympäristö, kasvatus ja itse opetus.

Moni oppilas menettää mielenkiintonsa opiskeluun nimenomaan siksi, että opiskelu vaikuttaa turhalta. Jos ajattelee asiaa tulevan työelämän tai omien mielenkiinnon kohteiden kannalta, esimerkiksi kemian perusteiden opettelu vaikuttaa melkoisen turhalta touhulta. Vaikka sosiaalinen paine näytteleekin ehkä suurinta osaa koko prosessissa (ja nuoren elämässä yleensäkin), se on vain sivuosassa. Sosiaalinen paine on ajava, ei alkuunpaneva voima.

Akateemisia perustietoja tarvitsee tietenkin myös työelämässä, mutta kullekin alalle vaadittavat perustiedot voitaisiin opettaa paremmin tuloksin alan oppilaitoksissa eikä haaskaamalla rahaa ja aikaa turhaan yleissivistykseen, josta kukaan ei tarvitse kuin oman alansa tietoja.

Ja jos tarvetta muun alan yleistietouteen ilmenee, se on nykyään saatavilla monia eri teitä.

Emme elä enää esikaupungistuneessa yhteiskunnassa, me elämme tietoyhteiskunnassa. Mielestäni koulussa ei pitäisi opettaa niinkään tietoa vaan tietoisuutta. Tietoisuus asioista on ensiarvoista; tietoisuudesta syntyy tieto.

Mielestäni peruskoulun ylemmillä luokilla tulisi opettaa nimenomaan näitä jokapäiväiseen elämään vaikuttavia asioita, ei mahdollisten jatko-opiskelualojen perusteita. Näitä taitoja yksilö tarvitsee omassa elämässään ja yhteiskunnassa.

Seuraava luettelo hyödyllisistä taidoista on vain suuntaa antava: medialukutaito, kriittinen ajattelu, argumentointi, retoriikka, yhteiskuntatieto ja luova ajattelu & työskentely.

Nämä ovat ne taidot, joilla yksilö vastaanottaa tietoja, käsittelee niitä ja toimii oikein. Näillä taidoilla yksilö muodostaa käsityksiä hyvästä ja pahasta, maailmasta, vaikuttaa yhteiskunnassa ja pelastaa maailman, sillä pelastusta tämä maailma juuri kaipaa.

Nämä taidot ovat myös helpoimmat oppia. Niihin törmää koko ajan ja niille altistuu pienestä pitäen. Ne omaksutaan osin jo kohdussa, mutta vain tuomalla ne tietoisiksi ajatusrakenteiksi ne antavat jotain.

Koulutus on yhteiskunnan keino ohjata kansaa ja kasvattaa heistä ihannekansalaisia. Harmi vain, että nyt kouluissa koulutetaan poliitikkojen ihannekansalaisia, ei demokraattisen yhteiskunnan ihannekansalaisia. Yhteiskunta syntyi ihmisestä ihmisen kuvaksi eikä toisinpäin.

lukiolainen

Joensuu

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi