Kriisityön oltava ammattilaisten käsissä

Viime viikkojen järkyttävät tapahtumat ovat nostattaneet meissä monenlaisia ajatuksia. Kriisityöntekijöinä olemme pohtineet kriisikeskuksissa tehtävän kriisityön ja lastensuojelutyön laatua.

Molemmat ovat aivan erityislaatuista työtä, ja ne asettavat omat vaatimuksensa sekä työntekijöille että organisaatiolle.

Paikalliset mielenterveysseurat ja -yhdistykset vastaavat usein kriisikeskuksen organisaatiosta. Budjetit ovat kasvaneet mittaviksi, ja työnantajan rooli on uusi. Hallituksen jäsenet ovat vapaaehtoisia. Työnantajan roolissa toimiminen ja kriisikeskusten perustyön tuntemus saattaa olla myös vajavaista.

Pahimmillaan työnantajan valta-asemaa käytetään omiin tarkoituksiin, jolloin syntyy ristiriitoja työnantajan ja työntekijöiden välille. Tavoitteet ja visiot ovat erilaiset ja varsinkin näkemykset siitä, mitä laadukas kriisityö on.

Paikalliset kriisikeskukset ovat tehneet jo vuosia arvokasta työtä täydentäen peruspalveluja.

Niiden resurssit rakentuvat usein palkallisten työntekijöiden, opiskelijoiden ja vapaaehtoisten varaan. Vapaaehtoisten koulutuksesta paikalliset tahot vastaavat itse.

Opiskelijat ovat oppimassa eri-ikäisten asiakkaiden henkistä auttamista elämän moninaisissa vaiheissa.

Suomessa on kehitetty ainutlaatuinen akuutin kriisityön malli onnettomuuksien ja muiden traumaattisten tapahtumien varalle.

Paikalliset kriisikeskukset tarjoavat psykososiaalista tukea ja palveluja traumaattisten tapahtumien uhreille välittömästi tapahtuman jälkeen.

Päähuomio kriisityössä kohdistuu usein ns. arkielämän traumaattisiin kriiseihin.

Monilla kunnilla ei ole olemassa myöskään toimintamallia lastensuojelutapausten hoitamiseen virka-ajan ulkopuolella, vaan ne ostavat esimerkiksi valvottujen tapaamisten järjestämistä kriisikeskuksilta.

Ongelmana näemme sen, että kriisikeskuksissa raja ammatillisen avun ja vapaaehtoistyön välillä on häviämässä. Motivoituneet vapaaehtoiset ja opiskelijat ovat täysimääräisesti mukana kriisi- ja lastensuojelutyön kaikissa vaiheissa.

Mielestämme nämä ovat erityisosaamisen aluetta, jossa työn toteuttajalla tulee olla ihmissuhdealan peruskoulutus sekä erityiskoulutus äkillisten traumaattisten kriisien aiheuttamista reaktioista ja akuutista kriisityöstä.

Lastensuojelutyö vaatii lisäksi oman osaamisensa.

Räikeimmillään kriisikeskuksen kriisityö rakentuu liiaksi vapaaehtoisten ja opiskelijoiden varaan. Asiakkaiden kertomukset ovat usein liian ahdistavia vapaaehtoisen tai opiskelijoiden kuultavaksi, ja he täyttävät "tilan" puhumalla itse.

On myös tiedostettava, millä tasolla kohtaaminen tapahtuu, jotta asiakas saa kokemuksen tulleensa kuulluksi ja kohdatuksi. Monet valvotut tapaamiset johtavat oikeusprosessiin, jolloin valvojana olleen vapaaehtoisen tai opiskelijan tilanneseloste tapaamisesta voi olla hyvinkin merkittävä.

Mielestämme organisaation tehtävänä on huolehtia siitä, että asiakkaiden elämäntilanteen arviointi on ammattilaisten käsissä, samoin hoidon toteutus. Lastensuojelutyötä toteuttamassa on oltava sosiaalityön ammattilaisia.

Vapaaehtoisten ja opiskelijoiden tarjoama työpanos on tärkeää ja arvokasta, mutta sallittakoon, että ammattiihminen arvioi, milloin sen aika on.

Vapaaehtoisten ja opiskelijoiden työpanosta on mietittävä tapauskohtaisesti, ja sen on ehdottomasti oltava kriisityötä ja lastensuojelutyötä täydentävää eikä korvaavaa.

Opiskelijoilta ja juuri ammattiin valmistuneilta työntekijöiltä toivomme ymmärrystä siihen, että aloittelijasta asiantuntijaksi ei kehitytä hetkessä. On tärkeätä ymmärtää oma rajallisuutensa ja sietää sen aiheuttama avuttomuuden tunne.

Kannamme huolta myös asiakkaiden intimiteettisuojan säilymisestä. Arkaluonteisia tietoja kerätään nimillä varustettuina erilaisiin lomakkeisiin. Tapaamis- ja huoltosopimuksiin liittyviä asiakirjoja on kriisikeskusten hallinnassa. Tiedot ovat vapaaehtoisten, opiskelijoiden ja hallituksen jäsenten luettavina sillä periaatteella, että yhteisössä vallitsee tasavertaisuus.

Opiskelijat ja vapaaehtoiset tuovat esiin myös oppimisen näkökulman. On vaikea olla näkemättä sitä uteliaisuutta, mikä pohjautuu haluun tutustua asiakirjoihin. Työntekijänä joutuu usein miettimään, miten suojella asiakasta.

Onko yksittäisellä asiakkaalla tai perheellä yleensäkään käsitystä siitä, kuinka moni ihminen on tietoinen hänen avioliitto-, seksi- tai muista ongelmistaan. Mitä laki sanoo asiasta?

Kriisikeskuksilla on tärkeä tehtävä tuottaa laadullisesti korkeatasoisia palveluita hyödyntäen tarkoituksenmukaisesti sitä vapaaehtoisten työpanosta, joka heillä on käytettävissä. On kuitenkin pidettävä huolta siitä, että kriisikeskuksen palvelut suunnataan ensisijaisesti asiakkaiden tarpeisiin.

Uhkana näemme sen, että kriisikeskus palvelee vapaaehtoisten ja organisaation moninaisia tarpeita, jolloin ammatti-ihmiset eivät kykene toteuttamaan eettisesti ja ammatillisesti sitä työtä, johon heidät on koulutettu.

psyk. sairaanhoitaja

kriisiterapeutti

Nurmijärvi

yht. maist., sosiaalityöntekijä

Hattula

psyk.sairaanhoitaja

Hyvinkää

ja kaksi kriisityöntekijää

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi