Kuka kertoisi ilmaston tilasta selkokielellä?

Menneen kesän sääoloihin kyllästyneet suomalaiset pakenivat sankoin joukoin etelään – lentämällä lämpimään. Menkööt niin kauan kuin voivat! Muutaman vuosikymmenen kuluttua kyseisten matkakohteiden olosuhteet ovat jo niin sietämättömät, että alennusmyynti on käynnissä.

Minun kesäni kului lukemalla ilmastonmuutosta koskevaa tuoretta tutkimustietoa ja kirjallisuutta. Samalla seurasin neuvottomana kolme kuukautta jatkuneen kuivuuden jälkiä ympäristössä, jossa ei satanut, vaikka kaikkialla muualla maassamme satoi.

Tuli väkisin mieleen ajatus: Tällaiseksi maailma siis muuttuu, kun lämpötila kohoaa ja maa kuivuu.

Lukemani aineisto veti mielen vakavaksi. Miksi näitä tutkimustuloksia ja väistämättömiä tosiasioita ei käsitellä laajoilla foorumeilla? Miksi näistä ei järjestetä kansalaistapahtumia tai -kokouksia?

Ei riitä, että spesialistit puhuvat ilmaston luontaisista muutoksista ja hokevat ilmaston muuttuneen ennenkin. Arvovallallaan he luotsaavat keskustelun tasolle, jossa maallikoille syötetään miljardien vuosien ilmastofaktaa niin paljon, että heikoimmat hyytyvät.

Kaltaiselleni vanhalle matemaatikolle maan kiertoradan eksentrisyys sekä akselin ekliptika ja prekessio ovat tuttuja käsitteitä, mutta tämän päivän ilmastokeskustelussa näistä puhuminen on lähinnä keikarointia.

Ei voitane edellyttää, että ymmärtääkseen ilmaston muuttumisesta koituvat seuraukset jokainen täysi-ikäinen pureutuu kuukausiksi alan perusteoksiin ja raportteihin. Työssä käyvällä ihmisellä ei tähän ole aikaa.

Ei ollut minullakaan ennen eläkeikääni. Ja nyt minusta tuntuu, että olen myöhässä.

Mistä johtuu, että tutkijat ja asiantuntijat eivät saa sanotuksi, miten vakavassa vaiheessa ilmaston kannalta elämme?

Esimerkiksi meteorologeilla on runsaasti aihetta koskevaa tutkimustietoa. Ilmatieteen laitos vaikenee näistä ja keskittyy miellyttämään yleisöä päivittäisissä sääkatsauksissa lupaamalla lähiaikoina "aurinkoa ja lämpöä".

Miksi asiantuntijat eivät ota rehellisesti kantaa kertomalla ilmastonmuutoksen vaaroista? Eihän mielipiteen ilmaisu vähennä tiedon arvoa, jos tieto on objektiivista. Pelkäävätkö tutkijat, että he menettävät kasvonsa, uskottavuutensa tai jopa urakehityksensä?

Median elkeet ilmastonmuutosta koskevissa ohjelmissa ovat oma lukunsa. Niissä pyritään tasapuolisuuteen niin kiihkeästi, että lapsi katoaa pesuveden mukana.

Vakavaa tutkimustietoa puolustava esiintyjävieras saa seurakseen vastaväitteitä heittelevän inttäjän, jonka rooliin kuulu keventää tunnelmaa. Pahimmassa tapauksessa tämän tehtäväksi jää muutaman vitsin vääntäminen, jollei toimittaja tai juontaja itse hoitele hommaa.

Ja missä ympäristöjärjestöt luuraavat? Pelkäävätkö nekin imagonsa tahraantuvan, jos joutuisivat kertomaan ilmastonmuutoksen synkistä seurauksista? Jääkarhuja ja palmuöljyä koskevat kampanjat ovat pinnan raaputusta sen rinnalla, mitä uhkia salakavalaan yleiseen ilmaston lämpenemiseen kätkeytyy.

Mistä johtuu nykyinen kuurupiilo? Jos tietoa panttaamalla on tarkoitus säästää kansalaiset huolestumiselta, niin kysyn: Miksi he eivät saisi huolestua? Miten he voivat ymmärtää kaikki ne määräykset ja rajoitukset, jotka tulevaisuudessa muokkaavat heidän elämäänsä, jos he eivät ole huolissaan ilmaston tilasta?

Huolettomuus ja tietämättömyys synnyttävät tyytymättömyyttä silloin, kun ihmisiltä otetaan pois jotain sellaista mukavaa, johon he ovat tottuneet. Ylhäältä annettuja, elämää rajoittavia määräyksiä on vaikea niellä, kun ei tiedä, mihin ne perustuvat ja mihin niillä pyritään.

Määräysten antajiksi joutuvat päättäjät eli lähinnä poliitikot. Heidän tulisi vastata maamme ja osaltamme myös maapallon elinkelpoisuudesta. Mutta koska poliittisen vastuun aktiiviaika on lyhyt, kansalaisten täytyy itse tietää riittävästi ilmastonmuutoksen seurauksista.

Näin he voivat vaaleissa vaikuttaa siihen, että päättäjiksi nousevat asiaan vakavasti suhtautuvat ja sen hyväksi työtä tekevät poliitikot.

Ennen kaikkea tarvitsemme nyt sellaisia tiedottamisen asiantuntijoita, jotka ovat perehtyneet ilmaston muuttumisesta syntyviin uhkiin ja jotka selkosuomella kertovat ne kansalaisille. Vähimmäisvaatimuksena on, että globaalien raporttien ennusteista paketoidaan tiivis rautaisannos, eräänlainen joka kansalaisen katekismus tyyliin "Mitä se on?".

Seuraavaksi tärkeintä on levittää tämä paketti niin laajalle ja niin tiheään, ettei yksikään täysijärkinen voi sitä sivuuttaa.

rehtori (eläkkeellä)

Helsinki/Iniö

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi