Kuntien päätäntä perustuu kunnallisdemokratiaan

Kunnallistalouksien kriisi on pakottanut keskusteluun kuntien johtamisesta. On puhuttu valtuutettujen roolista sekä siitä, mikä on kunnan palkkalistoilla olevien asema valtuusto- ja hallitustyössä.

On vaihdettu mielipiteitä virkamiesten määräaikaisuudesta samoin kuin siitä, mitä painoa tulisi kunnanjohtajia valittaessa panna toisaalta taloudelliselle pätevyydelle ja toisaalta poliittiselle kokemukselle. Esiin on tullut myös kunnallisjohtamisen saattaminen lähemmäksi yritysten johtamisperiaatteita.

Tässä yhteydessä Suomen Yhdyspankin entinen pääjohtaja Ahti Hirvonen käytti mielenkiintoisen puheenvuoron (HS 20. 10.), jonka herätteitä ei tule vaieten sivuuttaa. Hirvonen korosti mm. äänestämisen tärkeyttä, kunnanhallitusten valintaperusteita ja niiden rajoitettavaa kokoa sekä konsulttien käyttöä hallituksen jäsenten pätevyyttä arvioitaessa.

Argumentteja on poimittu sekä suomalaisesta että kansainvälisestä liikkeenjohtokulttuurista. Nokiaa Hirvonen pitää keskeisenä argumenttina varsinkin kunnanhallitusten kokoa koskevalle ajattelulleen.

Mutta mikä sopii Härälle, ei aina sovi Jupiterille. Liikeyritykset tavoittelevat omistajilleen voittoa, ja niiden toimintaa säätelee yhtiömuodosta riippuen mm. osakeyhtiölaki.

Kunta on sen sijaan pääosin julkisia peruspalveluja jäsenilleen tuottava organisaatio, jonka toiminnan kehykset on asetettu kunnallislainsäädännössä. Jo näistä asioista johtuen yhtäläisyysviivojen veto ei aina ole mahdollista eikä oikeaakaan.

Oikeaa sen sijaan on, että niin yrityksiä kuin kuntiakin johdetaan rationaalisesti ja tehokkaasti.

Miten entistä parempaan tehokkuuteen voitaisiin päästä? Ensinnäkin on tietysti paikallaan, että kunnallisvaaleissa äänestettäisiin vilkkaasti, jotta kuntalaisen ääni kuuluisi. Tässä Hirvonen on oikeassa.

Vaalikeskusteluissakin taitettiin peistä siitä, voiko kunnan palkkalistoilla oleva olla myös valtuutettu kunnanhallituksen jäsenyydestä puhumattakaan. Voiko työntekijä toisin sanoen olla myös oma työnantajansa? Ratkaisevana on pidetty jääviyden muistamista samoin kuin sitä, että valtuutetun rooli on toinen kuin kunnanhallituksen jäsenen.

Ja miksi ongelma? Kuntatyönantaja ei rajoita työntekijöittensä oikeutta osallistua kunnallisvaaleihin, mitä pidetään demokraattisena perusoikeutena.

Yksityisen sektorin piirissä moni työnantaja sen sijaan suhtautuu varsin penseästi alaistensa mukaanmenoon niin kunnalliseen kuin valtiolliseen politiikkaankin. Ja juuri tästä johtuen kunnanvaltuustojen rakenne ei välttämättä täytä niitä toivomuksia, joita liikkeenjohdon edustajat saattavat esittää.

Syntiä nimittäin tekevät myös puolueet etsiessään äänimagneeteiksi poppareita ja julkkiksia – jopa lähes täysin vailla yhteiskunnallista tietoutta olevia.

Lääke on yksinkertainen: yritysmaailmaan enemmän positiivista asennoitumista yhteiskunnallisten luottamustehtävien hoitoon ja parempia mahdollisuuksia palveluksessa oleville vaaleihinkin osallistumiseen.

Kaukana takana ovat ne ajat, jolloin esimerkiksi Helsingin kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa istuivat SYP:n johtokunnan jäsen Erik Witting ja KOP:n johtokunnasta Eero Harkia juuri yritysjohtamisen kokemusta antaen.

Seurauskin on selvä. Kun sekä hallituksen että lautakuntien jäsenet pääsääntöisesti valitaan vaaleihin osallistuneiden joukosta, liikkeenjohdollinen kokemus jää helposti taka-alalle ja kunnallisdemokratian edellyttämä tasapuolisuus sekä laaja edustavuus määräävät.

Aivan helppoa ei ole ajatella, että valtuustot palkitsisivat muita kuin vaaleissa mukana olleita tehtävillä, joita hoitamalla kunnallisista palveluista päätetään. Ei täten olekaan ihmeteltävä sitä, että Uutispäivä Demari vahvasti kritisoi Hirvosen ajatusta konsulttien käyttämisestä kunnanhallituksen jäseniä valittaessa pitäen tätä jopa pöyristyttävänä.

Eri asia kokonaan on, että korkeinta virkamiesjohtoa mm. kunnanjohtajia valittaessa konsulttien käyttö on hyvinkin paikallaan ja antaa apua juuri niiden tehtävien kartoittamisessa, joita johto joutuu käsittelemään, ja pätevien ehdokkaiden etsimisessä näitä kriteereitä taustana pitäen.

Pormestarimalliin tämä ei sovellu. Se antaisi lopputulokseksi helposti politisoidun valinnan. Sitä paitsi pormestarien määräaikaisuus mitä ilmeisimmin karkottaisi hakijajoukosta pois nimenomaan ne, joilla on kokemusta yritysjohtamisesta.

Onko kunnallisjohtaminen kriisissä? Ajatus nousee helposti mieleen aina silloin, kun yritysmaailman edustajat tarjoavat julkiseen hallintoon omia johtamismallejaan. Nokia selviää kahdeksan hengen johtokunnalla, Helsingin kaupunginhallituksessa on viisitoista.

Suuruus ei aina ratkaise. Ei Nokiankaan osalta, jonka osakkeenomistaja tuskin paljon antaa kiitosta siitä, että joitakin vuosia sitten 50 euron tienoilla liikkunut pörssikurssi – eräs johtamisen onnistumisen kriteeri – on nyt 12 euron tuntumassa.

Liikeyrityksen ei myöskään tarvitse ottaa huomioon poliittisen tasapainon vaatimuksia. Härkä ja Jupiter ovat täten eri asemassa.

Johtamisen tuloksia analysoitaessa ei myöskään välttämättä voida päätellä, että kunnallinen johtaminen tarvitsisi ohjenuoria liikkeenjohdon opeista.

Kuinka niin? Palattakoon ajassa runsas vuosikymmen taaksepäin.

Suomen elinkeinoelämä koki tuolloin vertaansa vailla olevan konkurssiaallon, vaikka nimenomaan kaatuneiden yritysten johdossa oli joukko maan kaikkein nimekkäimpiä johtohenkilöitä.

Mutta yksikään kunta ei mennyt konkurssiin!

Pankkikriisistä, Suomen mittavimmasta talouskatastrofista, selvittiin vain siksi, että maan poliittiset päättäjät jopa liiankin avokätisesti siirsivät verovaroja pankkitukeen ja valtakunnan kasvojen pelastamiseen.

Ilman tätä tukea sekä valtiontalouden että kuntien talouden käytettävissä olisi nyt rahamäärä, jonka turvin keskustelua peruspalvelujen kriisistä ei edes tarvitsisi käydä!

Lääkekuuri esiin! Enemmän yritysmaailman ehdokkaita kunnallisvaaleihin – neljän vuoden päästä. Pallo on elinkeinoelämällä.

Nyt riittävän avointa harkintaa erityisesti kunnanhallitusten jäseniä mutta myös lautakuntia ja johtokuntia valittaessa; pallo on uusien valtuutettujen työpöydillä.

Ja kun koittaa kunnanjohtajan vaalin hetki, ratkaisevaa ei voi yksin olla se, mille puolueelle paikka kuuluu.

Tämän oheen olisi hyvä saada liikkeenjohdon konsulttiryhmän mielipide, jossa tarkasteltaisiin nimenomaan ehdokkaiden koulutusta, kokemusta ja soveltuvuutta tehtävään, jonka pääpaino on kunnan talouden järjestyksessä pito ja sen toimintojen yleinen johtaminen toivottavasti mahdollisimman hyvän ja yhteistyökykyisen hallituksen alaisena.

monien kunnallisten

ja yritysmaailman

luottamustehtävien haltija

Helsingin entinen

kaupunginjohtaja

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi