Kuntien pakkoliitokset eivät ole ratkaisu

Sisäasiainministeriön käynnistämässä kunta- ja palvelurakenteen uudistamishankkeessa on kyse muutoksesta, johon suomalaiset joutuvat väestön ikääntymisen ja koko väestön työvoiman määrän vähenemisen takia.

Ongelmaa pahentaa se, että varsinkin terveyspalveluja tarvitaan alueilla, joissa yhteiskunnan perusrakenteiden ylläpito on hankalaa ja kallista.

Toisaalta valtiokaan ei mieti tekojensa seurauksia: alkoholijuomaveron alennus aiheuttaa paljon kunnille terveyden- ja sosiaalihuollon lisäkustannuksia suurkuluttajien määrän lisääntyessä.

Julkinen palvelutuotanto on tehokasta, mikä todistettiin viimeksi maaliskuussa noin 500 auton ketjukolareissa Uudellamaalla. Poliisi, pelastuslaitokset ja terveydenhuolto selvisivät yhteistyötä tehden voimainponnistuksesta kiitettävästi ja vain kolme henkeä menetettiin, vaikka suurkatastrofin ainekset olivat olemassa.

Myös käytännössä sataprosenttinen lukutaito, maailman alhaisimmat lapsikuolleisuusluvut, moneen muuhun maahan verrattuna vähäinen huumeenkäyttäjien tai aidsiin sairastuneiden määrä ja virkamiesten lahjomattomuus ovat tosiseikkoja, jotka tukevat olettamusta siitä, että suomalaisen julkisen sektorin tuottavuus on korkea.

Sillä väitteellä, että Suomessa riittäisi 20 kuntaa tai että kuntien keskimääräinen väestöpohja pitäisi olla Tanskan suunnitteleman mallin mukaisesti 30 000 asukasta, ei ole pohjaa todellisuudessa.

Viime vuonna Stakesin julkaiseman kuntien terveysmenojen vertailussa Mellilän kunnan (noin 1 300 asukasta) tarvevakioitujen vanhusten laitoshuollon ja perusterveydenhuollon menot todettiin maan edullisimmaksi.

Ykkössija saavutettiin johdonmukaisella päätöksenteolla ja kovalla työllä, jossa painottuu sekä yksilökohtaisuus että sosiaali- ja terveystoimen rajojen rikkominen.

Olemme myös niukkojen resurssiemme vuoksi hakeutuneet ja sitoutuneet laaja-alaiseen ja lisääntyvään yhteistoimintaan naapureittemme kanssa.

Järjestämme yhteistyössä muun muassa maaseutu- ja elinkeino-, perusopetus-, kirjasto-, aluearkkitehti-, vesi- ja jätevesihuollon, kehitysvammahuollon, terveydenhuollon, hallinto- ja tukipalveluja, nuoriso- ja liikunta- sekä kulttuuripalveluja kuntalaisillemme.

Viimeksi mainitussa teemme yhteistyötä Mellilän 4H-yhdistyksen kanssa ja ostamme paljon palveluja myös yksityisiltä palveluntuottajilta.

Tilaaja–tuottaja-mallimme on tehokas ja kuntien yhteistyö turvaa tasa-arvoisen kehityksen koko Loimaan seutukunnan alueella.

Kuntaliitoksia tarvitaan varsinkin siellä, missä maankäytön, joukkoliikenteen ja liikenneyhteyksien järjestämistarpeet tai muut luontaiset seikat tekevät kunnan välisen rajan tarpeettomaksi.

Näin on pääkaupunkiseudulla, jossa varsinkin Kauniaisten ja Espoon välinen raja tuntuu kummalliselta tai jossa kaupunki- ja seutulippupolitiikka saa surkuhupaisia piirteitä Espoon ja Helsingin välillä.

Muistettava myös on, että Vantaa sai viime syksynä eniten, 4 200 000 euroa, harkinnanvaraista rahoitusavustusta.

Kunnallinen demokratia on luotu Ranskan suuren vallankumouksen jälkimainingeissa, kun haluttiin vahvistaa demokratian asemaa ja torjua itsevaltiutta. Siksi demokratian ihanteet ja niiden vahvistaminen vapaaehtoisesti on se tie, jota kunnallishallinnon ja palvelujen uudistamishankkeissa on kuljettava.

Pakkoteitse syntyy vain veronmaksajille sekä kalliita että tehottomia luomuksia kuten palo- ja pelastustoimen uudistus: kustannuksemme ovat nykyisin 20 prosenttia suuremmat kuin aiemmin ilman merkittävää palvelutason paranemista.

Sen sijaan vapaaehtoisuus ja kansalaisten tarpeista lähtevät uudistukset ovat kannattavampia kuin valtiokeskeinen komentotalous.

Suomalaiset ovat selvinneet itsenäistymisestään, sodista ja sotakorvauksista ja 1990-luvun jättilamasta. Edessämme olevat haasteet ovat suuret, mutta eivät musertavan ylivoimaiset voitettavaksi.

kunnanjohtaja

Mellilän kunta

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi