Laatua maahanmuuttajien kursseihin

Koulutussuunnittelija Heidi Toivanen tarttui maahanmuuttajien kielikoulutusta käsittelevässä mielipidekirjoituksessaan (HS 28. 12.) epäkohtiin, jotka ansaitsevat huomiota. Kirjoitus kaipaa kuitenkin muutamia kommentteja.

Työvoima- ja elinkeinokeskukset kilpailuttavat työvoimapoliittisen koulutuksen suomen kielen kursseja, kuten muitakin kursseja, ohjeiden mukaan.

Koko maassa on jo vuosikausia herättänyt ihmetystä se, että joskus kursseja saavat järjestettävikseen voittoa tuottavat koulutusyritykset.

Voittoa tuottamattomat aikuiskoulutuskeskukset, joilla on pätevät opettajat ja asialliset opetustilat, eivät näitä kursseja saa, sillä TE-keskukset ovat pitäneet niiden hintoja liian kalliina.

Voidaankin kysyä, miten tämä on mahdollista. Oppilaitoksethan eivät voi kursseja tappiokseen järjestää.

Ja kuten Heidi Toivanen kirjoituksessaan toteaa, laadunvalvonta ei ole ollut aina mitenkään aukotonta.

Osalle TE-keskuksista on riittänyt, että koulutus on halpaa, mutta koulutuksen sisältö ei aina sitten ole ollut niin tärkeää.

TE-keskuksilla on periaatteessa monipuoliset kriteerit kurssien järjestämiselle, mutta käytännössä hinta on toisinaan ratkaissut kouluttajan valinnan.

Kursseja täytyy toki kilpailuttaa, mutta ostettavien kurssien tulee olla laadukkaita. Pääkaupunkiseudulla ovat eri kouluttajat tehneet yhteistyötä muun muassa siinä, että eri tasoisten kurssien opetussuunnitelmat ja sisällöt ovat mahdollisimman yhdenmukaiset.

TE-keskukset ovat työministeriön alaisia, ja kurssit rahoitetaan valtion eli käytännössä veronmaksajien rahoilla. Käytetäänkö meidän rahojamme nyt mahdollisimman taloudellisesti ja tuottavasti?

Sisällölliseen puoleen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta opetuksesta olisi hyötyä opiskelijoille.

Hinta ei saisi olla ratkaiseva tekijä vaan koulutuksen laatu ja sisältö.

Toinen iso ongelma kouluttajien kannalta ovat olleet liian heterogeeniset opetusryhmät, sillä samassa ryhmässä voi olla oppilaita akateemisesti koulutetuista lähes peruskouluttamattomiin.

Sellaista ryhmää on erittäin hankala opettaa tavoitteellisesti, sillä opiskelijoiden oppimisvalmiudet ja motivaatio ovat hyvin erilaiset. Koulutuksen järjestäjien pitäisi voida osallistua nykyistä enemmän opiskelijavalintoihin.

Osa opiskelijoista on erittäin motivoituneita, osa ei. Opettajat ja samalla melkoinen osa opiskelijoista pyrkii tekemään parhaansa jo senkin vuoksi, että Suomen kansalaisuutta haettaessa vaaditaan yleisen kielitutkinnon taso kolme, joka edellyttää melko hyvää suomen kielen taitoa.

On selvää, että työvoimaviranomaisten on lähetettävä kursseille kaiken tasoisia opiskelijoita, mutta jokainen tulisi sijoittaa taitotasoaan vastaavaan ryhmään. Valitettavasti se ei aina onnistu.

Toivanen mainitsee myös opiskelijoiden poissaolojen ongelman. Joidenkin oppilaitosten mielestä työvoimaviranomaiset ovat alkaneet vaatia entistä kovempaa poissaolokontrollia.

Kontrollista seuraa, että opiskelijat yrittävät syyllistää kurssin opettajaa siitä, että tämä kirjaa poissaolot ohjeiden mukaisesti. Tähän byrokratiaan ja riitelyyn menee liikaa aikaa opetuksesta.

On tapauksia, joissa opiskelija joudutaan erottamaan kurssilta liikojen poissaolojen vuoksi ja hän menettää Kela-korvauksensa. Tästä on selkeät ohjeet.

Työvoimakoulutuksen tarkoitus on ohjata osallistuja työhön. Ylempien tasojen kursseihin sisältyy aina työssäoppimisjakso, jonka aikana opiskelija tutustuu työelämään ja voi mahdollisesti myös työllistyä, mutta se edellyttää suomen kielen taitoa.

Kannattaisi siis panostaa nykyistä tarkoituksenmukaisemmin järjestettyihin suomen kielen kursseihin.

puheenjohtaja

Suomi toisena kielenä

-opettajat ry

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi