Luovuuden ilmapiiri takaa menestymisen

Helsingin Sanomissa on kirjoitettu Risc Monitor -tutkimuksesta (HS 12. 4.), jonka mukaan Suomen ns. luovan luokan koko on kutistunut viisi prosenttia parissa vuodessa eli 17 prosenttiin väestöstä; pelkästään viimeisen vuoden aikana on kadonnut 150 000 luovaa ihmistä.

Vuosia Teknillisellä korkeakoululla työvoimapoliittisia koulutuksia toteuttaneena olen kokenut saman ilmiön, luovuutensa menettänyt yritys tai organisaatio kituu eikä esimerkiksi rekrytoi uutta väkeä.

Kehityssuunta on erittäin huolestuttava, sillä tässä muutoksessa ei ole voittajia ja se tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi.

Kansainvälisesti mitattuna Suomi on ollut erinomainen paikka tehdä työtä. Vähäinen byrokratia, kattava ja toimiva infrastruktuuri, toimivat työmarkkinat sekä päivähoito-, koulu-, terveydenhoito- yms. palvelut ovat vapauttaneet voimavaroja työntekoon.

Yritys- ja yksilötasolla työasiat on hoidettu epämuodollisen mutkattomasti, yhteistyö ja verkostoituminen on ollut helppoa, työmoraali on ollut perinteisen hyvä, työilmapiiri on ollut luottavainen ja avoin.

Perusturvallinen olo on antanut tilaa ihmisille ja heidän uusille ajatuksilleen. Perinteinen turvallinen sopimusyhteiskunta on ollut kaikkien yhteinen projekti, mikä on ollut myös yllättävän tehokas tapa järjestää työnteko yhteiskunnassa.

Suomi onkin menestynyt erinomaisesti erilaisissa kansainvälisissä maatutkimuksissa, mm. uusin Pisa-tutkimus ja Kansakuntien hyvinvointi -raportit.

Suomi on siis saanut nauttia työntekijöiden vapautetun luovuuden tuloksista, mutta nyt tilanne on muuttumassa.

Risc Monitor -tutkimuksen mukaan syynä luovuuden vähenemiseen on mm. yhteiskunnan vallannut konservatiivinen materialismi, tiukka ohjaus ja tehokkuusvaatimukset. Määrääväksi mittariksi on otettu raha ja yrityksen taloudellinen tulos.

Kun yrityksiä koko ajan sopeutetaan tuotto- ja tehokkuusvaatimuksiin, työntekijät ohitetaan käytännössä täysin. Aikaisemmin yritykset menestyivät työntekijöiden hyvien suorituksien kautta, nykyään työntekijät ovat jatkuvasti saneerattaville yrityksille lähinnä taakka.

Työntekijöiden keskuudessa tämä johtaa yleiseen epävarmuuteen ja pelkoon. Samalla johtajien ylisuuret palkat ja palkkiot sekä voittoa tekevien yritysten joukkoirtisanomiset kertovat selvästi, että raha ratkaisee.

Sopimusyhteiskunta murenee, entisistä kollegoista tulee kilpailijoita ja esimiehistä vastapelureita.

Nykyinen tavallinen arki yrityksessä ei tue luovuutta: loputtomat organisaatiomuutokset ja kehitystoimet, jatkuvasti käytävät yt-neuvottelut, irtisanomiset, osavuosikatsaukset aina uusine kannattavuustavoitteineen, uhka toiminnan siirtämisestä ulkomaille yms. päinvastoin kuluttavat henkisesti ja passivoivat.

Joustavuus, itsenäisyys, avoimuus ja empaattisuus ovat luovan ihmisen ominaisuuksia. Tällainen työntekijä selviytyy huonosti tämän päivän itsekeskeisessä, pelonsekaisessa ja keskenään taistelevassa työyhteisössä.

Sitä vastoin viidakon laki -olosuhteet palkitsevat kilpailuhenkisiä, mutta myös röyhkeitä oman edun ajajia, ruskeakielisiä ja selkään puukottajia.

Onko vaihtokauppa yrityksen kannalta kannattava? Heikoin lenkki, Diili yms. televisiossa pyörivä nöyryyttävä sosiaaliporno kuvaa yhteiskuntaa siltä osin, mitä työpaikoilla nykyään tapahtuu.

Ohjelmien suosio kuvastaa vain ongelman laajuutta; on terapeuttista katsoa televisiosta omien työpelkojen ja -uhkien toteutumista tuntemattomien ihmisten kohdalla.

Luovuutta edistävien olosuhteiden purkamiseen ei Suomessa ole mitään pakkoa edes voitontavoittelun nimissä.

Luovuus luo sekä hyvinvointia että taloudellista tulosta, yltiökapitalistinen nopea voiton maksimointi enimmäkseen vain jälkimmäistä ja sitäkin lyhytjänteisesti. Luovuuden tukeminen on siis taloudellisesti kestävä ratkaisu.

Jos Suomen viime vuosien taloudellisesta vaurastumisesta ja muusta loistavasta kansainvälisestä menestymisestä on osakin laskettavissa työntekijöiden luovuuden ansioksi, kuten luovan luokan teorian kehittänyt Richard Florida esittää, voidaan vastaavasti arvioida luovuuden vähenemisen maksavan Suomelle miljardeja euroja.

Luovuuden vaaliminen asettaa uusia vaatimuksia esimiehenä toimimiselle. Johdon pitää luoda niin turvallinen työympäristö, että se vapauttaa jälleen luovuuden, innovoinnin, yhdessä ja yksin tekemisen ilon.

On helppo nähdä, että luovuuden kannalta hyvät työolosuhteet ovat muutenkin monessa suhteessa, myös voiton tekemisen kannalta, optimaaliset.

Tällä hetkellä masennus on Suomessa jaetulla ykkössijalla suurimpana sairauspoissaolon syynä, mikä kertoo laajasta henkisestä pahoinvoinnista ja varmasti samalla työtehottomuudesta.

Luovuus on vaativin henkinen ominaisuus työnteossa, mutta myös sen panos-tuotos- suhde voi olla huikea; yksi keksintö tai läpimurto voi synnyttä kokonaisen teollisuudenalan.

Lisäksi luovuus on rajattoman runsas uusiutuva luonnonvara, jonka hyödyntäminen ei saastuta eikä vaadi suuria investointeja. Suomen kaltaisen pienen ja syrjäisen maan pitää aivan erityisesti vaalia luovuutta kansallisena menestymiskeinona hyvinvoinnin rakentamisessa.

suunnittelija

Ympäristökoulutus

Koulutuskeskus Dipoli

Teknillinen korkeakoulu

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi